Lasimosaiikkipalojen metsästys

Tänään tuli aivan urakalla kierrettyä kaupunkia; seilattua metrolla edestakaisin ja käveltyä katua, joka ei koskaan johtanut sinne minne oli tarkoitus. Tarkoituksenani oli käydä ostamassa lasimosaiikkipaloja. Olen löytänyt jo kukkamaljakon ja tuikkukipon, mitkä tahdon koristella mosaiikkilla sekä myös väritön silikoni tuli ostettua. Puuttuu vain oleellisin, eli ne mosaiikkipalat. Eilen kävin rautakaupassa katselemassa kaakeleita, ja löysin mieleiseni, mutta sieltä olisi pitänyt ostaa koko neliömetri, vaikka tarve olisi vain yhdelle laatalle. Mosaiikkipaloja olin nähnyt itäkeskuksen Sinellissä, joten suuntasin sinne. Reissu oli turha, sillä siellä ei ollut lasisia. Seuraavaksi mieleeni juolahti keskustassa oleva Sinooperi, ja kun pääsin sinne oli ovella lappu, että liike on muuttanut. No, sitä etsiskelin, mutten ikinä löytänyt. Siinä sitten meni jo hermo ja kärsivällisyys ja piti lähteä kotiin. Jos sitten vaikka perjantaina yrittäisi käydä vielä Hobby Pointissa keskustassa, jos en sieltäkään löydä, niin olen ostanut maljakon ja silikonin aivan turhaan... Tarvitsisin ne siis sinne sunnuntaina pidettävälle mosaiikkikurssille. 

Kotiin päästyäni piti tulostella koneelta tarvittavia juttuja, niin eikös puolessa välissä tulostin alkanut temppuilemaan. Se veti paperit sisäänsä jotenkin huonosti ja jäi jumiin. Sitä siinä sitten availtiin ja tukos saatiin pois. Yritin tulostaa uudelleen, mutta se vain valitti että kansi on auki, vaikkei ollut. About kakskymmentä kertaa avasin ja suljin kannen, ja viimein kone ymmärsi, että se on kiinni. Kyllä siinäkin meinasi hermot mennä...

Tänään ei siis todellakaan ole ollut minun päivä, onneksi sentään aurinko paistoi. Huomenna pitäisi lähteä risteilylle Tallinnaan, katsotaan mitä siitäkin tulee. Toivottavasti en tällä kertaa löydä kenkiäni aamulla infosta...kenkiä, joita en edes tiennyt kadottaneeni. Pitäisi jaksaa vielä taiteilla kynsiin ranskalainen manikyyri. Piti tehdä se tänään, mutta taitaa olla parempi, että siirrän sen suosiolla huomiselle... 

...ja jään odottamaan

jos aamu vielä kerran nousisi...