Uusi rakkaus

Tämä tulee niin olemaan uusi rakkauteni! Nutturadonitsi, mikä mainio keksintö! Olen tässä jo joskus aikoja sitten nähnyt jossain blogissa kirjoitettavan tällaisesta, mutta en ole tullut ajatelleeksi sitä itselleni. Nyt joku päivä näin tällaisen nutturan, ja se näytti niin hienolta. Yksinkertainen, mutta näyttävä. Niinpä kävin ostamassa itselleni nutturadonitsin, etsin netistä ohjeet ja kokeilin. Se oli helppo tehdä, tosin vähän vielä harjoitusta vaatii, että saa supersiistin lopputuloksen. Mutta näin koenutturaksi mielestäni ihan hyvä suoritus.

Näitä maagisia nutturadonitseja oli kolmea eri kokoa, ja vaalaena tai tummana. Itselleni otin tumman, ja isoimman, sillä tukka on niin pitkä ja paksu. Miten yksi nuttura voikaan mullistaa elämän :) 

Tuo kuvakulma on muuten hieman hassu, ei se nuttura nyt aivan noin iso oikeasti ollut.

Uusi mummo

Tuli käytyä pitkän tauon jälkeen taas lähikirpparilla. Ja jotain löytyikin; aivan ihanan mallisia viinilaseja sekä maatuska, jossa sattui olemaan kaikki osat sisällä! :) Tuo viinilasien muoto on mielestäni hyvin kaunis. Olen joskus ennenkin samanlaisia löytänyt kirpparirlta, niissä vain on sellainen kullan värinen reuna. Nyt on siis juhlavampi ja arkisempi malli samasta lasista :) Ja tuo maatuska, se oli vain niin hurjan suloinen ja ihanan värinen. Vanha maatuskani sai seuraa :)

Tyhjensin kaappeja viime viikolla ja melkoisesti löytyi kaikkea itselle tarpeetonta. Kirpparille ne pitäisi viedä, kun vain jaksaisi. Ja kirpparipöydät on niin älyttömän kalliita..!

Rakkautta ja Substralia

Jälleen saapui se aika vuodesta, kun kasvit kaipaavat vähän piristystä. Viime vuonna samoihin aikoihin vaihdoin kasveille mullat kokonaan, ja tänä keväänä sitten oli vuorossa vain vähän pintamultien lisäämistä. Ensi keväänä sitten taas vaihdellaan perin pohjaisesti. Olen todennut, että tämä on ihan hyvä rytmi. Varsinkin kun noita kasveja on jokunen kertynyt ja useimmat ovat melko isoja, niin multien vaihtamisessa on melkoinen homma. 

Pitkiä ja roikkuvia kasveja (esim. juoru ja kultaköynnös) lyhennän aina näin keväisin. Näin ne kasvavat taas paremmin, ja haaroittuvat enemmän. Enkelinsiipi koki tässä talven aikana jonkin näköisen välikuoleman. Yritin kuitenkin pelastaa sen; otin siitä pätkän, pidin muutaman viikon vesilasissa ja nyt istutin uudelleen. Toivottavasti se alkaisi kasvaa!

Sain naistenpäivänä tuollaisen pienen tulilatvan, ja se sujahti mukavasti jättikahvikuppiini. Vähän erilainen suojaruukku :) 

Ja kaikille tietenkin rakkautta ja substralia :)

Purkkihulluus

Kuten olen jo joskus ennenkin maininnut, olen hulluna purkkeihin. Lasi-, pelti- ja emalipurkit ovat vain niin käsittämättömän ihania! Ja ennen kaikkea todella käytännöllisiä; ei ole pikku pussukoita kaapit täynnä, vaan jauhot ja lähes tulkoon kaikki muutkin kuiva-aineet ovat omissa purkeissaan.

Kotoa äidin keittiöstä löytyi muutamia ylimääräisiä purkkeja. Niissä tosin oli yksi pieni vika; kannessa luki Felix. Mutta hätä ei ollut tämän näkoinen...uutta maalia vaan pintaan! Miksipä heittää hyviä purkkeja pois, kun niitä voi käyttää uudelleen :)

Kansia piti ensin vähän hioa hiekkapaperilla (ei liian karhealla), ja sitten vain maalasin ne akryyliväreillä. Kaksi kerrosta maalia, ja lopuksi kiiltävän pinnan antavaa lakkaa. Valitsin värejä, joilla purkeista tulisi vanhahtavan näköisiä. Kirkkaan punaista, kermanvalkoista sekä siniharmaata. Niistä tuli niin söpöjä! :)

Keittiössäni pitäisi olla enemmän avohyllyjä, jotta saisi hienoja astioita ja purkkeja enemmän esille. Tuo musta-valko raidallinen on myöskin uusi tulokas. Sekin löytyi äidin kaappien kätköistä, aivan hylättynä. Onneksi pelastin sen! :)

Pajalan puuro

Tämä puuro muistuttaa lapsuudesta, äiti aina välillä tätä keitti. Se on maukasta, helppo valmistaa ja vatsa kiittää :) 

1 l vettä
10 kuivattua luumua
10 kuivattua aprikoosia
5 tl pellavansiemeniä
0,5 dl leseitä
2,5 dl neljän viljan hiutaleita

Leikkaa hedelmät paloiksi ja laita ne yöksi pellavansiementen kanssa likoamaan litraan vettä. Seuraavana päivänä kiehauta, lisää leseet sekä hiutaleet, ja hauduta hiljalleen 15 minuuttia. Syö kylmän maidon kanssa!

Kohopulverin tarina

Sain laatikollisen erilaisia leimasimia, pari mustetyynyä (tai mikä nyt lieneekään nimeltään, sekä monta purkkia arvoituksellista hilettä. Hetken googleteltuani minulle selvisi, että kysessä oli kohopulveri. Löysin netistä myös ohjeistusta jauheen käyttöön ja päätin heti kokeilla (alakuva). 

Jotkut mustetyynyt olivat vähän päässeet kuivumaan, kuten yläkuvan perhosista huomaa. Toimivat ne kuitenkin sen verran, että pääsin leimasimia testailemaan. Joukossa oli niin kukkaleimasimia, kuin joululeimasimiakin. Ihan tarpeellisia siis, saa tehtyä vähän erilaisia kortteja. Ja tärkeimmät tekstileimasimetkin löytyi; onnea ja hyvää joulua.

Leimasimet ja kohopulveri ovat aivan uusia tuttavuuksia. Olen joskus meinannut leimasimia ostaa, mutta hinnan vuoksi ovat hyllyyn jääneet. Kohopulveria siis laitetaan painetun kuvan päälle (kun kuva on vielä kostea), heilutellaan liiat pois ja sitten kuvaa pitää lämmittää. Itselläni ei tainnut vielä aivan tuo lämmitys onnistua, sillä jauhe irtoili. Joten kerroppa jos tiedät, että millä kuvaa on helpoin lämmittää ja kauanko sitä lämmitellään?