26. maaliskuuta 2010

Merkityksetöntä

Vihaan

vihaan

vihaan

Näitä päiviä, jolloin elämältä puuttuu pohja,
merkitys

23. maaliskuuta 2010

Kukkia äidille


Oli pakko laittaa tännekin kuva kukasta, jonka äidille ostin. Se on niin pirteä ja keväinen, että täytynee ostaa myös omalle kämpille! :)

21. maaliskuuta 2010

Kevättä kynsiin


Tuossa jokin aika takaisin ostin Lumenen Natural Code-sarjaan kuuluvan keltaisen minikynsilakan. En ole sitä vielä kertaakaan käyttänyt, ainoastaan ostettuani testasin yhteen kynteen. Väri on ihanan pirteä ja iskee silmiin mukavasti :) Tänään lakkasin tuolla kyseisellä lakalla ja koristelin kukkatarroilla sekä "timanteilla". Lakkaa sai laittaa kaksi kerrosta, jotta tuli peittävämpi lopputulos. Päälimmäisenä lakkakerroksena on Rimmelin Lycra Pro-lakkaa, joka auttaa koristeita pysymään, antaa kiiltoa ja pitää lakatun kynnen pidempään paremman näköisenä.

20. maaliskuuta 2010

Hyvä päivä!


Tänään tuli vähän kierreltyä kaupungilla, ja mitään ei pitänyt ostaa, mutta kuinka kävikään... Nuo kengät tarttuivat matkaan mukaan. Löytö tehtiin Seppälästä, ja alenennuksen jälkeen hintaa oli jäljellä vain 15€! Eihän niitä olisi millään voinut jättää hyllylle, varsinkaan tuolla hinnalla. Alkuperäinen hinta oli 30€, olen joskus ennenkin kyseisiä kenkiä katsellut, mutten raaskinut ostaa. Onnekseni olivat nyt alennuksessa :)

Kävin myös elokuvissa katsomassa Kohtaamisia. Elokuva oli ihan hyvä, muttei kuitenkaan täyttänyt odotuksiani. Tein myös päivän hyvän työn ja liityin Unicefin kuukausilahjoittajaksi :) Tuntuu hyvältä, kun pystyy pienellä summalla auttamaan niin suuresti köyhien maiden lapsia.

Hakeuduin myös opiskelemaan ammattikorkeaan, mutta siitä lisää myöhemmin, jos siitä nyt jotain tulee :) Tänään on ollut siis ihan mukava päivä, ulkonakaan ei ollut enää hurjan kylmä bussia odotellessa. Kevät tulee!! Huomenna pitäisi vielä pakkailla kamoja kasaan, maanantaina suuntaan jälleen vanhemmille pariksi viikoksi. Pupusilla taas stressiä edessä, eivät oikein pidä tuosta reissaamisesta... varsinkaan nuorin...





18. maaliskuuta 2010

Pääsiäistä

Pääsiäinen on tulossa, ja intouduin askartelemaan tuollaisia pääsiäismunia. Maalasin ne keväisen värisillä akryylimaaleilla ja koristelin decoupage-tekniikalla. 



Decoupage-tekniikassa voi käyttää servettejä, kiiltokuvia, lehtileikkeitä ym. Itse käytän yleensä servettejä, yhden taulun tosin olen tehnyt tulostetuista kuvista. Servetistä siis leikataan haluttu kuva ääriviivoja pitkin ja irroitetaan vain päälimmäinen kerros käytettäväksi. Decoupage-lakkaa löytyy mattana ja kiiltävänä, sitä voi ostaa askartelukaupoista ja tiimarista. Lakkaa laitetaan kuvan kohdalle ja asetellaan kuva kevyesti paikoilleen. Pensselillä lakataan kuvan päältä, vetämällä keskeltä kohti ulkoreunoja. Näin saadaan vedettyä ylimääräiset ilmakuplat pois. Kannattaa välttää liiallista hankaamista pensselillä, sillä servetti menee helposti rikki tai siitä voi levitä värejä muuhun työhön. Itse en laita servettiä käyttäessäni alle ollenkaan lakkaa, sillä silloin sitä ei saa yhtä suoraksi vaan jää helpommin ryppyjä.  Servetti on niin ohut, että se lakkautuu kyllä vaikka laittaisikin lakkaa vain päälipuolelle. Paksumpia kuvia käyttäessä, on hyvä lakata molemmin puolin. Lakkaa vedetään hieman kuvan reunojen yli, jotta reunat eivät jää repsottamaan. Itse lakkaan aina koko pinnan, niin tulee sitten siisti ja kestävämpi lopputulos. Decoupage-tekniikkaa voi käyttää melkeinpä mille tahansa alustalle, kankaasta kukkaruukkuun.


17. maaliskuuta 2010

Lopputulos




Tässä nyt kuvat valmiista mosaiikkitöistäni. Laasti on väriltään helmenharmaa. Kehyksen varmaan vielä jossain vaiheessa lakkaan spray-lakalla, täytyy vain odottaa päivää, jolloin ei paljoa tuulisi. Lakkaaminen täytyy tehdä ulkotiloissa, ja tuulisella säällä se on mahdotonta. Taulussa oleva kuva on viime kesänä otettu Tukholman vanhasta kaupungista. 

Pakko laittaa tähän vielä kuva herra ja rouva Kanista, kun ne niin suloisesti tänään makoilivat kylki kyljessä. Pupuilla on karvanlähtö menossa, joten tänään aloitin jälleen antamaan vesi-ananas-mössöä. Se estää suoliston tukkeutumisen karvanlähdön aikaan, kun kani pesee itseään. Eli vesikupilliseen teelusikka tai pari ananasta, joka on sauvasekoittimella soseutettu. Tuore ananas olisi parasta, mutta myös säilyke käy, kunhan se on omassa mehussaan.  



15. maaliskuuta 2010

Lasimosaiikkia

Mosaiikkikurssilla kokeilin myös lasimosaiikkia. Tein pienen tuikkukipon, ja tarkoituksena olisi myös tässä joskus tehdä kukkamaljakko kyseisellä tekniikalla. Lasimosaiikissa palat on siis lasia, ja kun sitä tekee lasille, niin vaikkapa kynttilän valo saa palat mukavasti "loistamaan". 

Allaoleva kuva on otettu tekovaiheessa. Käytin palojen liimaamiseen rautakaupasta ostettua väritöntä lasitussilikonia. Tähän työhön en käyttänyt ollenkaan laastia, vaan jätin välit tyhjäksi, jotta kynttilä loistaa läpi. Mutta toki lasimosaiikkityönkin voi saumata laastilla. Palat ostin askarteluliikkeestä, koska halusin neliöitä, mutta myös lasisia rikkoutuneita astioita voi työssä käyttää. Silikonia laitoin pienen tipan, jottei sitä pursuaisi reunojen yli ja lopputulos olisi siisti. Silikoni haisee melko voimakkaasti, joten tuuletuksesta tulee huolehtia työtä tehdessä. Työ kuivui vuorokauden. 





Lopputulos oli mieleinen, ja loisti kauniisti. Paikkakin löytyi olohuoneen hyllyltä :)

14. maaliskuuta 2010

Mosaiikki

Tänään oli siis mosaiikkikurssin toinen päivä, ja työt tulivat valmiiksi... kotona oli vielä pakko tehdä yksi pieni, kun intoa riitti :) Mosaiikki on siis on pienistä osista tehty kuva- tai koristepinta. Palaset voivat olla värillistä lasia, kiveä, keramiikkaa tai jotain muuta materiaalia. Palat kiinnitetään toisiinsa ja alustaansa kaakeliliimalla tai erikeeperillä, sekä saumauslaastilla. Mosaiikin avulla voi koristella melkeinpä mitä tahansa pintaa, kunhan pinta ei jousta tai ole taipuisa. Kiinnikeaineet tulee valita pinnan ja käytettävän materiaalin mukaan (esim. lasille omat). Tarvikkeita löytyy askarteluliikkeistä sekä myös rautakaupoista voi ostaa laastia, kaakeliliimaa, lasitussilikonia ym. Saumauslaastia myydään erivärisinä, joten kannattaa valita omaan työhön sopiva. Jos teet vaikka vaaleista laatoista, niin valkoinen laasti ei ole paras vaihtoehto, sillä silloin palat eivät erotu. Mosaiikkipaloja löytyy valmiina askartelukaupoista, mutta jos sattuu kotoa löytymään haljennut lautanen tai ylijääneitä laattoja kylppäriremontista, voi ne hyödyntää. Kirpputoreilta löytyy myös astioita pieneen hintaan, joita voi rikkoa sopivampaan muotoon. 

Mosaiikkia tehdessäsi tarvitset mosaiikkipihdit, kumilastan, pehmeän sienen, laastin, kaakeliliiman/erikeeperin/silikonin, muovikulhon, vasaran, kumihanskat, suojalasit, hengityssuojan (liimojen ja laastin käsittelyn ajaksi), kankaanpalan sekä mosaiikkipalat. Ja tottakai alusta jolle työn teet.

Huokoiset alustat (puu, saviruukut...) tulee aluksi käsitellä lakalla tai vesi-erikeeperi seoksella, puolet vettä ja puolet liimaa. Astiat tai kaakelit rikotaan vasaralla halutun kokoisiksi palasiksi. Rikottava esine kannattaa laittaa sanomalehden väliin tai muovipussiin, jottei sirpaleita lennä. Muista kuitenkin suojalasit. Mosaiikkipihdeillä saa jo rikottuja paloja vielä muotoiltua tarvitsemaansa muotoon ja kokoon. Tämän jälkeen palasia aletaan asettelemaan alustaan, ja jos tekee tarkkaa kuviota, kannattaa se piirtää kynällä alustaan. Kun palat on toivotuilla kohdilla, levitetään liimaa, niin että sitä vähän tursuaa palojen reunasta kun palat painetaan siihen, muttei kuitenkaan niin, että liima täyttää välit. Palasten välille tulee jättää muutama milli tilaa laastille, mutta kannattaa välttää liian isoja välejä, sillä silloin laasti alkaa kuivuessaan helposti halkeilla.




Kuvassa näkyy kurssilla tekemäni työt ennen saumaamista. Tuohon lautaseen tuli hieman reippaat välit, kun loppui materiaali kesken, mutta toistaiseksi ainakaan ei ole vielä pahemmin halkeillut. Laastia käsitellessäsi käytä suojahanskoja (ja hengityssuojainta) ja huolehdi tuuletuksesta. Laastipurkin kyljessä on sekoitusohje, mutta useimmiten niihin tulee kolme osaa jauhoa ja yksi osa vettä. Muista kuitenkin tarkistaa oman laastisi ohje, sekä katso myös kuivumisaika/työstöaika, ettet tee laastia liikaa kerralla. Laasti ei saa olla liian paksua, jotta sitä on helppo levittää, muttei myöskään liian vetistä. Sellaista sopivaa tahnaa, jota on helppo käsitellä. Sekoituksen jälkeen laastin tulisi hetki seisahtua. Sitten työ vaan ns. kuorrutetaan laastilla, eli laastia laitetaan (esim. kertakäyttö veitsellä) niin, että kaikki peittyy. Tämän jälkeen ylimääräinen laasti otetaan pois kumilastalla. Tässä vaiheessa kannattaa olla varovainen, jos työn palasissa on suuria korkeuseroja, jottei palat lähde mukana. On siis tarkoitus lastan avulla ottaa laasti pois mosaiikkipalojen päältä, ja tasoitella vähän saumoja. Saumoja tasoitellaan vielä paremmin myöhemmin. Jos on iso työ, kannattaa se tehdä osissa, ettei laasti ehdi liikaa kuivua. Levitä ensin laastia tietylle alueelle, jonka jälkeen otat ylimääräisen kumilastalla pois. Lastan on hyvä olla hieman taipuisa. Tasoituksen aikana voi esiin tulla ilmakuplia, jotka voi vielä korjata laittamalla päälle hieman laastia.

Työn annetaan kuivahtaa n. 15 minuuttia, tai vähemmän jos laasti kuivuu nopeasti. Kun laastin pinta on vähän kuivunut ja asettunut, otetaan kostea (ei saa olla liian märkä) sieni ja sivellään työ tasaiseksi ja poistetaan palasten pinnalta loppu ylimääräinen laasti. Ei kannata liikaa saumoja hangata, ettei laasti lähde kokonaan pois, vaan tasoitetaan pinta ja reunat. Tämän jälkeen työn annetaan kuivua päivän pari, kostuttaen sitä muutaman kerran suihkepullolla. Ei vetiseksi, vain pinta kosteaksi, tämä edesauttaa laastin hyvää kuivumista. Kun se on kuivunut kokonaan, käydään mosaiikkipalat yksitellen läpi kangaspalalla puhdistaen pois laastista jäänyt pöly. Työn voi lopuksi halutessaan lakata tai saumakohdat voi käsitellä saumasuoja-aineella, mutta ilman niitäkin työn tulisi olla kestävä. Jos työn tekee ulkokäyttöön, kannattaa materiaalit valita sen mukaan, että työ kestää sääolosuhteet.

Lähipäivinä laitan kuvia ylläolevista töistä, kun ne on viimeistelty :)

11. maaliskuuta 2010

Uusi sivu

''Kääntäkää sivulle 173'',
opettaja huutaa

Mietin,
voisinko minäkin,
kääntää sivua

Tyhjä sivu,
edessäni,
uusi elämä

Kysyn,
onko pakko jatkaa täällä?

Jos mensinkin
sinne
tai
tuonne

Olisiko parempi?

Olisi uusi sivu

Voisin olla mitä en ole
tai olla olematta

Voinko kääntää sivua?

10. maaliskuuta 2010

Lasimosaiikkipalojen metsästys

Tänään tuli aivan urakalla kierrettyä kaupunkia; seilattua metrolla edestakaisin ja käveltyä katua, joka ei koskaan johtanut sinne minne oli tarkoitus. Tarkoituksenani oli käydä ostamassa lasimosaiikkipaloja. Olen löytänyt jo kukkamaljakon ja tuikkukipon, mitkä tahdon koristella mosaiikkilla sekä myös väritön silikoni tuli ostettua. Puuttuu vain oleellisin, eli ne mosaiikkipalat. Eilen kävin rautakaupassa katselemassa kaakeleita, ja löysin mieleiseni, mutta sieltä olisi pitänyt ostaa koko neliömetri, vaikka tarve olisi vain yhdelle laatalle. Mosaiikkipaloja olin nähnyt itäkeskuksen Sinellissä, joten suuntasin sinne. Reissu oli turha, sillä siellä ei ollut lasisia. Seuraavaksi mieleeni juolahti keskustassa oleva Sinooperi, ja kun pääsin sinne oli ovella lappu, että liike on muuttanut. No, sitä etsiskelin, mutten ikinä löytänyt. Siinä sitten meni jo hermo ja kärsivällisyys ja piti lähteä kotiin. Jos sitten vaikka perjantaina yrittäisi käydä vielä Hobby Pointissa keskustassa, jos en sieltäkään löydä, niin olen ostanut maljakon ja silikonin aivan turhaan... Tarvitsisin ne siis sinne sunnuntaina pidettävälle mosaiikkikurssille. 

Kotiin päästyäni piti tulostella koneelta tarvittavia juttuja, niin eikös puolessa välissä tulostin alkanut temppuilemaan. Se veti paperit sisäänsä jotenkin huonosti ja jäi jumiin. Sitä siinä sitten availtiin ja tukos saatiin pois. Yritin tulostaa uudelleen, mutta se vain valitti että kansi on auki, vaikkei ollut. About kakskymmentä kertaa avasin ja suljin kannen, ja viimein kone ymmärsi, että se on kiinni. Kyllä siinäkin meinasi hermot mennä...

Tänään ei siis todellakaan ole ollut minun päivä, onneksi sentään aurinko paistoi. Huomenna pitäisi lähteä risteilylle Tallinnaan, katsotaan mitä siitäkin tulee. Toivottavasti en tällä kertaa löydä kenkiäni aamulla infosta...kenkiä, joita en edes tiennyt kadottaneeni. Pitäisi jaksaa vielä taiteilla kynsiin ranskalainen manikyyri. Piti tehdä se tänään, mutta taitaa olla parempi, että siirrän sen suosiolla huomiselle... 


...ja jään odottamaan

jos aamu vielä kerran nousisi...

9. maaliskuuta 2010

Seuraava hengenveto

Tyttö lattialla,
peittää kasvonsa käsillään

Älä avaa verhoja,
en tahdo päivää tänne

Sammuttakaa valot,
pimeys on turvani

Seuraava hengenveto on se kaikista vaikein

7. maaliskuuta 2010

Aurinkoinen sunnuntai

Aamulla kun avasin silmäni, näin auringon ja ajattelin, että tästä tulee hieno päivä. Seuraavaksi näin kellon ja ajattelin, että ehkä tästä ei tulekkaan niin hieno päivä. Kello näytti aivan liikaa ja kiirehän siinä tuli. Mikään ei ole ärsyttävämpää, kuin kiire! Ja sen vuoksi unohtui tavarat kotiin ja myöhästyin mosaiikkikurssiltani ihan kiitettävästi. Onneksi en sentään ollut viimeinen, muitakin tuli myöhässä.

Tänään siis alkoi työväenopiston mosaiikki kurssi, joka tosin kyllä kestää vain kaksi sunnuntaita, mutta olen innolla odottanut sitä. Tein tuossa ennen joulua mosaiikkitöitä ilman mitään kursseja, katsoin vain jostain vähän ohjeita ja päätin yrittää. No kaikki sujui ihan mallikkaasti siihen asti kunnes työt olivat kuivuneet. Saumauslaasti mureni pieniksi paloiksi ja osa mosaiikkipaloista lähti irti. Jokin meni siis pieleen, mutten tiennyt mikä. Pidän kuitenkin mosaiikin tekemisestä, ja kun sitä voi käyttää niin monen asian koristeluun, niin päätin lähteä kurssille oppimaan. Mukavaahan siellä oli, ja sain tänään kaksi työtä puoleenväliin. Ensi sunnuntaina työt saumataan, ja silloin ajattelin kokeilla myös lasimosaiikkia.

Huomenna pitäisi suunnata askartelu- ja kangaskauppaan, tiistaina kaverin kanssa kahvittelemaan ja leffaan katsomaan Precious. Torstaina risteilylle ja sunnuntaina sitten taas mosaiikkikurssille. Mukavaa kun on kerrankin tiedossa viikko, jolloin on melkein joka päivä jotain ohjelmaa. Kevätkin kun tulee, niin alkaa taas itsekin herätä enemmän tähän maailman menoon. Odotan kamalasti kesää! Tahtoisin jo päästä käyttämään kesähameita ja -kenkiä. Erityisesti viime kesänä ostetut pinkit kengät jo huutelevat vaatehuoneen hyllyltä; "kesä, tule jo!"

4. maaliskuuta 2010

Kenties kerran...

Katselin tuossa tämän illan tv-ohjelmia, ja huomasin, että torstai-iltoihin on tullut mukavaa katseltavaa. Kaksi tuntia hääohjelmia, ihanaa! Ensin Satuhäät tv2:lta ja sitten heti perään Meidän häät subilta. Yksinkertaisesti rakastan häitä, ja siksipä kaikki tällaiset ohjelmat kuuluvat suosikkeihini. Ja siinä samalla voi aina haaveilla omasta hääpäivästä...


Kenties kerran
vihille käydä saamme.
Kenties kerran
olet rinnallain.

3. maaliskuuta 2010

Kangaskassi ja mausteteline

Tässä vielä muutama itse tehty juttu, joita asunnostani löysin. Eli decoupage-tekniikalla tehty kangaskassi sekä rautalangasta väännelty mausteteline. Kassin tein ihan kokeilumielellä, kun sain askarteluliikkeestä kaupan päälle näytepullon kankaalle tarkoitettua decoupage-lakkaa. Se oli yllättävän helppoa myös kankaalle, ehkä jopa helpompaa kuin puulle, jolle siis yleensä teen. Kuivatuksen jälkeen kassi vain silitettiin ja se oli käyttövalmis. Ja hyvin se on kauppakassina palvellut! :-)  Mausteteline tuli joskus väänneltyä kasaan koulussa, ohje oli jostain kirjasta. Helmet eivät kuuluneet siihen, mutta pitihän sitä vähän soveltaa, ja näin siitä sai hieman pirteämmän ja sopii asunnon väreihinkin paremmin.











Tänään oli muuten ihana sää, ilmassa on jo kevään tuntua. Ulkoilukin alkaa taas olla mukavaa, kun ei ole niin kylmä, ja pääsee helpommin liikkumaan kun kadut alkavat pikkuhiljaa olemaan kunnossa. Jesh! On siis kevät!

2. maaliskuuta 2010

12 000 syytä olla onnellinen

En yleisesti ottaen pidä kirjoista, tai lukemisesta, mutta 12 ooo syytä olla onnellinen on kirja jota on kiva lueskella. Kirja on yksi pitkä lista asioista, paikoista, sanonnoista jotka tekevät kirjan kirjoittajan onnelliseksi. Sen voi avata mistä kohdasta tahansa, ja aina löytyy jotain mikä saa suupielet ylöspäin. Kaverin kanssa voi ottaa kirjan käteen, ja kumpikin vuorollaan sanoo sivunumeron ja rivin. Mukavaa ajanvietettä :-)

Tämän kirjan innoittamana ryhdyin pitämään omaa listaani. Olen nyt viikon kirjoitellut asioita ylös, jotka tekevät minut onnelliseksi tai iloiseksi. Viikon aikana sain 100 asiaa listaani, toki niitä olisi tullut enemmän jos olisin aktiivisemmin jaksanut kirjoitella. 100 on kuitenkin ihan hyvä alku ja siitä on hyvä jatkaa. 12 000 asti tuskin pääsen, enkä yritäkkään, mutta listan myötä on kiva huomata, että jokapäiväisessä arjessa on yllättävän paljon asioita mitkä kohentavat mielialaa. Listaan tähän nyt 50 omasta listastani:

- kesällä sateen jälkeinen tuoksu

- vanhanaikaisen kirjoituskoneen ääni

- talven ensimmäinen lumisade

- koirat

- vauvan kengät

- Menolippu Mombasaan (elokuva)

- pienen lapsen mielikuvitus

- tavaroiden, laatikoiden, kaappien pitäminen järjestksessä

- uiminen

- kannelliset säilytyspurkit keittiössä

- korkeat paikat

- kevään ensimmäinen lämmin päivä

- meren tuoksu, aaltojen kohina tai kun ne lyö rantakallioita vasten sekä peilityyni meri

- kesäyöt

- pipari- ja pullataikina

- kynttilänvalo hämärässä

- ulkona kuivatetun pyykin raikas tuoksu

- junamatkat

- vaahtokarkkien paahtaminen

- ruoat, joita vain äiti tai  mummu osaa tehdä

- yksityiskohdat

- auringonlaskun katselu

- ihastuminen

- häiden suunnittelu

- tähtitaivas

- metrolla matkustaminen reitin päästä päähän

- takkatuli ja nuotio

- postikortit silloin, kun niitä ei osaa odottaa

- käsin kirjoitetut kirjeet

- kirpputorilöydöt

- kesän ensimmäiset mansikat

- laiturit 

- sillat

- se, kun omena kuoritaan niin, että kuori pysyy yhdessä osassa

- sanonnat ja sananlaskut

- rakkauslaulut

- se, että valkovuokot kukkivat joka vuosi juuri äitienpäiväksi

- juuri leikatun nurmikon tuoksu

- se ääni, kun haukkaa rapeaksi paahdetusta leivästä

- juuri värjättyjen hiusten tuoksu ja pehmeys

- uudet makuelämykset ja niihin tykästyminen

- kierreportaat

- yllätykset

- kesäinen yllättävä sadekuuro

- veneily

- se, kun vanhemmat ja isovanhemmat kertovat tarinoita omasta lapsuudestaan/nuoruudestaan 

- posliiniset teekannut

- kauniit puutarhat

- lomamatkan suunnittelu

- joulu


Tällaisen listan tekeminen on mielestäni myös jotenkin terapeuttista. Samoin kuin vanhojen valokuvien katselu tai elämän aarrekartan tekeminen. Jotenkin itselle selkeytyy omat haaveet, unelmat, asiat joita tavoittelee, tie jota pitkin on kulkenut. Ja kun ne on kaikki paperille kirjoitettuna, niitä voi milloin tahansa palata katsomaan ja pohtimaan. Aarrekartan tekeminen varsinkin on hyvin mukavaa ja rentouttavaa puuhaa. Ajatuksena on siis, että lehdistä leikellään kuvia ja tekstejä, mitkä kuvastavat sinua ja sinun haluamaasi tulevaisuutta. Lehtileikkeet liimataan pahville, ja työ on tarkoitus olla jossain mistä näet sen päivittäin. Ideana on, että alitajuisesti työstät unelmiasi ja tavoittelet niitä kohti. Itselläni se perustui lähinnä siihen tekovaiheeseen, ja on sitä kiva katsella näin pitkän ajan jälkeenkin ja miettiä kuinka oma elämänkuva ja haaveet ajansaatossa muuttuvat. Nyt vain jokainen listaamaan ja pohtimaan omia onnen avaimia :-)

1. maaliskuuta 2010

Kanin elämää

Nyt näin välivuotta viettäessä, ja kun ei ole töitäkään löytynyt, niin tulee touhuiltua paljolti pupujen kanssa. Niitä löytyy siis tästä taloudesta kolme. Vanha herra Kani (ruskea), joka täyttää tämän kuun lopulla jo kuusi vuotta sekä samassa häkissä asusteleva rouva Kani (musta), joka on tällä hetkellä reilu kaksi vuotias. Molemmat ovat rodultaan hermeliinejä, vaikka rouva Kani ei mielestäni aivan hermeliinin tuntomerkkejä täytä. Herra Kani on rauhallisen leppoisa tapaus, hengailee mielellään sylissä eikä lattialle päästyäänkään ole mikään aktiivisuuden huippu. Varsinkin näin ikääntymisen myötä alkaa tassujen vauhti hidastua entisestään, vaikka aina se on maltillinen kaveri ollut. Ja vaikka onkin jo vanhuuden kynnyksellä, on se silti edelleen minun pikkuiseni. Rouva Kani taasen on aivan vastakohta, hieman äksympi tapaus ja virtaa riittää. Mutta parempaan päin ollaan menossa, hitaasti ja varmasti. Tässä viime aikoina on tapahtunut oikein kunnon läpimurtoja, nyt ollaan jo kiltisti sylissä ja lattialtakin saa kiinni ihan kiitettävästi. Ennen oli aina raapimista ja outoa murinaa. Onneksi aggressiivisuus on hieman helpottanut ja kovan kuoren alta on paljastunut ihan sosiaalinen tapaus. Mutta eikös me naiset aina olla hieman vaativia ja hankalia? ;-)

Sitten löytyy vielä yksi, perheen uusi tulokas. Nuori Kani-neiti muutti luokseni syksyllä. Minulla ei ollut aikomustakaan ottaa enempää lemmikkejä, lähinnä tilanpuutteen vuoksi, mutta pupusen nähtyäni en voinut vastustaa. Yksi tuttuni on pupusen entinen omistaja, ja hänellä työkiireiden vuoksi ei ollut tarpeeksi aikaa neitoselle, niin hän kysyi voisinko ottaa sen. Ja tosiaan, se valloitti heti sydämeni eikä paluuta entiseen ollut. Pikku-Kani täyttää kesällä vuoden ja on leijonaharjaksen ja kääpiölupan sekoitus. Hellyyttävän kuoren alta on kuitenkin tässä ajan kuluessa paljastunut melkoinen tuholainen ja pikku riiviö. Mutta ehkä sekin vähän rauhottuu, kun ikää karttuu...

Tänään oli ohjelmassa häkkien siivousta ja sillä välin pupujussikat juoksentelivat lattialla. Rouva ja neiti Kani eivät tosin oikein vielä tule toimeen, joten ne pitää aina vapaina ollessaan laittaa eri huoneisiin. Tällä kertaa herra ja rouva Kani juoksentelivat eteisessä ja pikku-neiti vessassa. Ne ovat siitä hyvät tilat, että niissä on helppo piilottaa turhat, kanille sopimattomat tavarat, ei ole juurikaan mitään tuhottavaa eikä mitään kanille vaarallista. Vältytään johtojen ja sohvan kulmien ym. syönniltä, ja samalla voi itse rauhassa puuhastella jotain. Tänään kun ei oikein ollut mitään ohjelmaa, tuli vaan seurailtua pupujen touhuja, ja vähän räpsittyä niistä valokuvia. On mukava katsella, kun ollaan niin uteliaita haistelemaan kaikkea, ja kokeillaan rajoja, että minne saa mennä ja minne ei. Hieman myös sotatovereita yritettiin tutustuttaa lähemmin toisiinsa, ja kyllä siinä kai pieni askel päästiin eteenpäin.

Nyt kyllä huomaa kun on kolme karvakorvaa, niin ruokaakin kuluu yllättävän paljon. Ja kun kaikki ei syö kaikkea, vaan jokainen on melko nirso. Kuka lienee ne sellaisiksi opettanut? ;-) Vanhapari on sinänsä vielä helppo, melkein kaikki tarjolla oleva ruoka kelpaa, mutta nuorukainen jaksaa  olla vaativa. Toisinaan kurkku ja porkkana kelpaa, jonain päivinä maistuu vain toinen tai ei kumpikaan. Kuivaruoka menee, mutta jos on jotain mitä niin ei välittäisi syödä, on ruokakuppi ylösalaisin alta aikayksikön. Keitetty peruna kelpaa myös silloin tällöin. Joten ainoa varma ruoka on heinä, jota onkin aina yllin kyllin tarjolla.

Pupujenkin kannalta on mukavaa kun kesä tekee taas tuloaan. Ne pääsee aina koko kesäksi vanhempieni luo maalle suureen ulkohäkkiin. Siellä saa rauhassa paistatella päivää ja puputtaa ruohoa. Itse tosin tulee silloin nähtyä niitä vähemmän...