28. helmikuuta 2013

Silmäterä


Kevät saapuu ja sisustusintoni alkaa taas heräilemään. Olen joulusta asti elänyt melkoisen sekasorron kesellä, mutta nyt vihdoin kun sohva lähti uuteen kotiin, saadaan ostettua tarvittavia huonekaluja ja laitettua tavaroita paikoilleen. Tilasinkin jo vitriinin olohuoneeseen, jottei Runo -astiastoni enää joutuisi asumaan makuuhuoneen lattialla. Odotan kuumeisesti, että vitriini saapuisi :)

Ja kun sohva lähti tilaa viemästä, sain yhden nurkan hieman kotoisammaksi. Verhot vielä puuttuvat, mutta tahdon ensin vaihtaa verhotangot. Nämä asunnon verhotangot kun ovat aivan kamalat. Mutta ensi viikolla varmaan Ikeaan, jos saisi keittiöön yhden hyllykön ja sitten keittiöön myös verhotangot. Niin ja eteiseen naulakko, tällä hetkellä sänkyni toimii naulakkona jos tulee vieraita...

Tänne tuli myös lisää valoa, kun sohva lähti, sillä se on ollut tuon ison ikkunan edessä. Tähän asti kaikki kasvit ovat majailleet makuuhuoneen ikkunalla, kun siellä tuntui oleva kaikki luonnonvalo mitä tähän asuntoon pääsi sisälle. Mutta nyt sai osan viidakosta tänne olohuoneen puolelle, ja tuntuu vähän eloisammalta tämäkin huone :)

Viime viikonloppuna vaihtelinkin kasveihin mullat, kun ensimmäisellä yrityksellä oli se matokriisi. On ihana huomata kuinka kasvit ovat kasvaneet; ehdoton ylpeydenaiheeni on tämä fiikus, joka kasvaa niin nätisti. Se oli aivan pikkuinen kun nappasin sen mukaan äidiltä. Se on minun silmäteräni ^^


26. helmikuuta 2013

Sormuksia

Kuva on Sanbergin sivuilta.

Tänään se päivä koitti! Kihlasormukset saapuivat muutaman liian pitkän viikon jälkeen ja kädet täristen ne saatiin toistemme sormiin pujotettua. Kovasti yritin saada niistä kuvaa, mutta kamera ei millään suostunut tarkentamaan, niinpä jouduin lainaamaan kuvaa Sandbergin sivuilta. Sormukseni on Kassiopeia II -mallistosta. Miehen sormukseksi valikoitui Kalevalan Uskelan kapea sormus. Molempien sormukset ovat melko sirot ja molemmat ovat keltakultaa. Ihanaa, nyt tämä kihlaus tuntuu todellisemmalta!! ^^

22. helmikuuta 2013

Lihafondue...eiku kanafondue...eiku kanakeitto!




 

Olin vanhemmilla muutaman päivän ja kaveri lupautui tuon aikaa hoitamaan pupuneitiä. Kiitokseksi ajattelin kokata jotain hyvää ruokaa :) Juustofonduen jälkeen innostuin lihafondueajatuksesta, ja kun sain fonduepadankin lainaan, niin päätin kokeilla. 

Pitkän ja hartaan reseptin etsinnän jälkeen naudanliha vaihtui kanaan. Keittelin kanalientä, laitoin mukaan vihanneksia ja yrttejä mausteeksi, ja tarkoituksena oli laittaa fondue setti pöytään ja hiljalleen kypsytellä kananpaloja siinä. Ideana sinänsä ihan hyvä, mutta...




...lopulta päädyin keittelemään kaiken hellalla ja koko komeus tarjoiltiinkin kanakeittona. Kuinka kätevää! :) Olisihan se fonduejuttu ollut kiva, mutta meni tämä näinkin. Ja pääasia kai oli, että ruoka oli maistuvaa :)



Keiton kanssa oli patonkia ja jälkkäriksi ihanan raikasta hedelmäsalaattia :)

15. helmikuuta 2013

14.2.


Olipas ihanan romanttinen ystävänpäivä! ^^ Päivällä kun leivoin viimeisimpiä juttuja talon tapahtumaan, rakas tuli luokseni ihanan ruusukimpun kanssa. Kuinka söpöä!

Illemmalla teimmme ihanan juustofonduen ja herkuteltiin kynttilänvalossa. Ripottelin tuikkuja ympäri keittiötä ja erityisen söpöjä ne olivat mielestäni keittiön ikkunalla olevien purkkien päällä :)



Herkkubuffet


Niin kuin viimevuonnakin, vietimme naapureiden kanssa yhteistä ystävänpäivää. Minua pyydettiin leipomaan samankaltainen herkkubuffet kuin viimeksikin. Olin tietenkin ihan innoissani ja aloin suunnittelemaan kaikenlaista söpöä ja paljon eri makuja; ihanan marjaisaa, raikasta sitruunaa sekä pehmeää suklaata. Tänä vuonna tahdoin panostaa ehdottomasti eniten cupcakeihin, sillä niistä saa niin valtavan söpöjä! :)


Tein siis cupcaket tutulla ja turvallisella rakkauden palojen ohjeella ja kuorrutteen tuorejuustosta, tomusokerista ja elintarvikeväristä. Taikinan jaoin kolmeen osaan, ja yhteen lisäsin raastettua sitruunankuorta sekä sitruunanmehua, yhteen mustikoita ja yhteen vadelmia. Tein pienemmissä vuoissa kuin viimeksi, niin näin ollen niitä tuli enemmän, ja kun itse muffinit olivat suht pieniä, riitti kuorrutettakin useampaan :)




Sitten tein täyteläisen suklaajuustokakun, johon lisäsin päälle kunnon kerroksen MarianneCrushia, joten siitä tuli vähän niinkuin minttusuuklaajuustokakku :) Se oli ehdottomasti näistä kaikista herkuista yleisön suosikki.

Pikku suupalaksi ajattelin ensin, että teen jotain keksejä, mutta päädyinkin aivan uuteen tuttavuuteen. Tein suklaakuorrutettuja taateleita, ja nehän olivat erittäin maukkaita :)

Taatelit siis kannattaa laittaa pakastimeen muutamaksi tunniksi, jonka jälkeen ne upotetaan suklaaseen ja annetaan kovettua jääkaapissa. Sitten vain koristellaan vaikkapa sulalla valkosuklaalla ja tarjoillaan :) Nämä voi myös halutessaan täyttää ennen pakastamista vaikkapa marsipaanilla.



Sitten tietysti täytekakun ystävänä sellaisenkin tein. Ihan perustäytteillä mentiin, mansikkaa ja  banaania siis. Kermavaahdon värjäsin elintarvikevärillä teemaan sopivaksi ja koristelin kiiveillä :)

Ja sitten vielä viimeisenä pyöräytin ihan perus mokkapaloja, joihin halusian saada vähän jotain uutta koristuksen avulla. Yritin tehdä paloista hieman leivosmaisia :) Koristelin niitä makupareilla, jotka koostuivat valkosuklaa-cashew -pähkinöistä ja appelsiinista sekä pekaanipähkinöistä ja taatelista.

14. helmikuuta 2013

Omituisten otusten kerho






Nyt on taas käsillä yksi vuoden parhaimmista päivistä eli ystävänpäivä :) Tänä vuonna ystävänpäiväni onkin hieman erilainen, kun kuvioissa on tuo maailman ihanin mies, joka on kaiken muun hyvän lisäksi paras ystäväni. Illalla meillä on luvassa kynttilänvalossa ihana juustofondue... ^^

Mutta ei toki muitakaan ystäviä saa unohtaa, kaikkia heitä tarvitaan yhtä paljon. Tämän vuoden yllätyksinä ystäville tein suloiset Huoliolennot. Törmäsin netissä tämäntapaisiin juttuihin, ja muuntelin ne omanlaisekseni. Näitä oli hauska tehdä, sillä tarkoituksenani oli saada niistä vähän elämää nähneiden ja kärsineiden näköisiä, joten ei ollut väliä oliko kaikki saumat ihan suorassa. Lisäksi halusin saada näistä erittäin vekkulin näköisiä kavereita, joille on helppo huolet kertoa :)

Ideahan on se, että tehdään jokin otus, jolle ommellaan johonkin esimerkiksi pieni tasku tai muu kolo. Taskuun laitetaan viesti, jossa lukee jotenkin näin: Hei, olen ikioma Huoliolentosi. Jos sinulla on huolia tai murheita, voit kertoa ne minulle. Kirjoita ikävät asiat paperille ja laita paperi taskuuni. Näin sinun ei tarvitse enää murehtia vaan minä hoidan huolehtimisen puolestasi.

Minusta tämä oli jotenkin osuva idea ystävänpäiväksi. Että ei kukaan ole huolineen yksi, vaan aina on joku jolle niitä voi kertoa. Jos ei muuta, niin oma Huoliolento on aina paikalla :)


Harmittaa kun yhden olennoista unohdin kuvata, ennenkuin pistin sen postiin...

11. helmikuuta 2013

Jotain kaunista


Viimeinen vuosi on ollut ihmeellinen. Pohjalta on noustu, elämä jälleen hymyilee ja voin rehellisesti sanoa olevani onnellinen :)

Viime kesänä tapailin ihanaa miestä, ja suhteeksihan se kehittyi. Pari viikkoa sitten päädyttiin sormuskaupoille ja tänään postiluukusta tulla tupsahti tilamaani häälehti! :) Tällä viikolla saadaan sormukset kaiverrutukesta, ehkä sitten tämä kaikki tuntuu jotenkin todellisemmalta. Häihin on vielä puolitoista vuotta, joten on aikaa hoitaa asioita. Jotkut kihlajaisetkin tahtoisin pitää, ihan vain pienet kahvikekkerit vanhemmille. Ei kuitenkaan keksitty mitään paikkaa, missä sellaiset voisi pitää, niin päädyttiin siihen, että pidetään ne joskus toukokuussa kun ilmat lämpenevät. Silloin voimme pitää ne ihanassa Auroran puistossa :)

Tämän kaiken ihanuuden lisäksi julkaisen tänä keväänä esikoisteokseni!! Kirja on omakustanne ja syksyllä hain tähän rahoitusta, ja kaikeksi onneksi sain sen. Kirja on hyvällä mallilla, aineisto on kasassa ja seuraavaksi materiaali menee taittajalle. Siitä sitten painoon, ja kohta saankin jo pidellä käsissäni omaa kirjaa, apua! :) Sitä painetaan 300 kpl, joten kaikki halukkaat saavat varmasti omansa :)

Teos sisältää 49 runoani vuosilta 2007-2013. Jotain kaunista on särkynyt on kokoelma runoja nuoruuden kipuilusta, kasvamisesta, toivosta ja sen menettämisestä. Siinä on kysymyksiä luovuttamisen kynnykseltä, itsensä löytämistä, rakkauden paloa ja ikävää. Runoja epätoivon hetkiltä ja matkalta kohti parempaa huomista. Kirja kertoo minun tarinani, alamäkineen kaikkineen. 

9. helmikuuta 2013

Lihavat laiskiaispullat


Halusin hemmotella rakasta ja päätin pyöräyttää muutaman laiskiaispullan. Ja kyllä, sanon niitä laiskiaispulliksi :) Ei siis muuta kuin hakemaan hiivaa kaupasta ja taikina kohoamaan...

Pullataikina

2,5 dl maitoa
25 g hiivaa
1 muna
1/4 tl suolaa
3/4 dl sokeria
1-3 tl kardemummaa
7 dl vehnäjauhoja
75 g margariinia

Lämmitä maito kädenlämpöiseksi ja sekoita joukkoon hiiva. Lisää muna ja mausteet, sekä suurin osa jauhoista. Sekoita ja lisää jauhoja kunnes taikina on sopivaa. Lopuksi lisää huoneenlämpöinen margariini ja vaivaa taikinasta kiinteä möhkäle. Anna kohota liinan alla lämpimässä kaksinkertaiseksi. 



Tällä välin kun taikina kohosi, ajattelin, että on hyvin aikaa vaihtaa kasveille mullat. Rupesin innolla työn touhuun, mutta yhtäkkiä multasäkistä myllersi esiin kastemato. No, ei siinä mitään, mato siirtyi syrjään ja homma jatkui. Kaikeksi kauhukseni multasäkki kuitenkin kuhisi matoja ja poistettuani kolmisenkymmentä matoa säkistä totesin, että tilanne menee kokoajan vain pahemmaksi. Sinne oli kai pesiytynyt kokonainen matoarmeija, ällöä! Kiljuin ja yritin hysteerisenä sulkea multasäkin tiiviiseen pussiin, ja päädyin siihen, että mullat vaihdetaan sitten, kun tulee kaupasta ostettua matovapaa multasäkki. Yksi mato olisi vielä mennyt, mutta liika on liikaa... 

Kun tämä välikohtaus oli ohi ja madot saateltu iloisesti ulos asunnosta, oli jälleen aika keskittyä pulliin. Vaivailin taikinaa ja pyöräytin 8 pullaa, tosin siitä olisi saanut useammankin, kun näistä tuli melko mahtipontisen kokoisia :)  Voitelin ne munalla, ripottelin pinnalle raesokeria ja paistoin pullia uunissa 175 asteessa 8-15 min. 


Sitten vähän kerman vatkausta, hillopurkki esiin ja ei muuta kuin herkuttelemaan! :)

7. helmikuuta 2013

Kaurakettu






Operaatio Kaurakettu sai vihdoin odotetun päätöksen. Kauroja löytyi, ja pääsin surauttelemaan ketun osat yhteen. Hännänpäästä tuli ihanan pitsinen ja toinen korva on vekkulisti vinossa :) Myös korvat ja hännän täytin kauroilla.

Tällaiseen tyynyyn en löytänyt mistään mitään kaavoja tai mittoja, joten kaurojen metsästyksen lisäksi oman haasteensa toi kokonaisvaltainen suunnittelu. Tästä yksilöstä tuli kuin tulikin hyvän kokoinen ja niskaan istuva, mutta nähtäväksi jää millaisia tämän jälkeen syntyy. Kauraa kun ostin kuusi kiloa, niin ehkä näitä kauraotuksia voisi vielä pari pyöräyttää ja loput kaurat pupu saa mutustella :)

Jos aiot tehdä kauratyynyn, tarvitset kangasta, joka on 100% pellavaa tai puuvillaa, kauroja (tähän yhteen meni hieman reilu kilo) sekä mielikuvitusta :) Kauroille tein tyynyyn omat osiot, jotta kaikki eivät valuisi yhteen paikkaan. Nyt vain tyyny mikroon ja lämmittelemään! :)

"Napista" napiksi



Ostimme Ikeasta lampun. Söpön, valkoisen lampun, jossa oli nappeja. Tai no, en tiedä voiko noita kangaspyörylöitä napeiksi kutsua... Onneksi näpsäkkänä tyttönä osasin asialle jotakin tehdä. Kävin ostamassa ihan oikeat napit ja ompelin ne paikoilleen. Oli se kyllä sen verran vaikea prosessi, etten ihmettele, että Ikea turvautui kangasläpysköihin.

Mutta nyt sängyn päällä loistaa ihana lamppu, joka sopii väreiltään tulevaan sisustukseemme. Siihen tulee sisältymään paljon mustaa ja valkoista, sekä ihan vähän punaista.. :) Erityisesti pidän tuosta lampun alareunasta, se tekee siitä jotenkin herkän ja romanttisen oloisen.