27. syyskuuta 2011

Sitruuna-marenki herkku

Paksu sitruunakiisseli:

2 kananmunan keltuaista
2 dl vettä
4 rkl sokeria
2 rkl perunajauhoja
½ dl sitruunanmehua

Erottele keltuaiset teräskattilaan. Lisää vesi, sokeri sekä perunajauhot ja kuumenna kokoajan vispilällä sekoittaen. Anna pulpahtaa muutaman kerran, nosta kattila hellalta ja lisää sitruunanmehu. Tarkista maku. Kaada kiisseli uunin kestävään vuokaan.



Valmista marenki:

2 kananmunan valkuaista
3/4 dl sokeria

Vaahdota valkuaisia ja lisää sokeri vaahdotuksen loppuvaiheessa. Pursota tai lusikoi marenki kiisselin pinnalle, ja paista 200 asteisessa uunissa, kunnes marengin pinta on kauniin ruskea.

huom! Ei kannata vaivautua pursottamaan, marenki ei pysynyt muodossaan, uunissa pinnasta tuli kuitenkin tasaisempi.






Ostin kesällä alennusmyynneistä nuo söpöt yhden hengen uunivuoat, ja nyt pääsin niitä vihdoin käyttämään :) Päivän teemaan kuului myös Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan limetti -limu. Ostin limuja muutaman, eri makuja, sillä pullojen etiketit ovat hurjan kivoja, ja näin ollen pulloja voi käyttää keittiössä koristeina :)


22. syyskuuta 2011

Pallokenttä

Näin: pallokentän laitaan
eräs rampa poikanen
oli seisahtunut alle
sen suuren lehmuksen.


Hän seisoi nurmikolla,
nojas kainalosauvoihin;
pelin tiimellystä katsoi
hän silmin kuumeisin.

Yli aurinkoisen hiekan,
johon lehmus varjon loi,
moni riemukas huuto kiiri,
moni kirkas nauru soi.

Pojat juoksivat notkein säärin
yli pallokentän sen.
Eräs seisoi hievahtamatta,
eräs raajarikkoinen.

Vaan hänkään totisesti
ei muistanut sauvojaan.
Oli haltioitunut hehku
hänen kalpeilla kasvoillaan.

Ilost’, innosta värähtelevän
hänen sieraintensa näin
joka kerta, kun maila pallon
löi puiden latvoja päin.

Rajaviivan takaa milloin
joku rohkeni juosta pois,
oli niinkuin lehmuksen alta
eräs myöskin juossut ois –

kuin jättänyt ramman ruumiin
olis sielu poikasen
ja syöksynyt kilpasille
kera toisten, riemuiten.

Hän askelen astui – mutta
kuin unesta havahtain
näki itsensä... Oikea jalka
oli kuihtunut tynkä vain.

Pojat juoksivat notkein säärin
yli pallokentän sen,
mut lehmuksen alla seisoi
eräs raajarikkoinen,

joka, ruumis tärisevänä,
iho harmaana kääntyi pois
kuin ruskean nutun alla
sydän pakahtunut ois.

Yhä riemukas huuto kiiri,
yhä kirkas nauru soi
yli aurinkoisen hiekan,
– johon lehmus varjon loi


-Uuno Kailas-

18. syyskuuta 2011

Monta ideaa


Nyt on mosaiikit valmiina. Näitä voisi tehdä vaikka kuinka, mutta kai se raja pitää johonkin vetää. Siitä huolimatta olen kuitenkin jo suunnitellut, että spiraaleja ainakin teen vielä toisen... :) Yksi työ alkoi huolestuttavissa määrin halkeilla reunoilta, ja yritin sen lakkakerroksella pelastaa. Toivotaan, että ensiavusta oli hyötyä.







Ja viime viikolla postiluukusta kolahti syksyn odotetuin lehti! Kotivinkin 101 ideaa saapui ilostuttamaan ja inspiroimaan. Keväällä tuon samaisen lehden numero löysi tiensä perille, ja sitä luettiin hartaasti kannesta kanteen. Oiva lehtivalinta sisustuksesta ja pikku näpertelystä kiinnostuneille :)




Lehdessä oli mm. ohje söpöjen heijastimien väkertelyyn, sekä säilytysratkaisu virkkuukoukuille ja sukkapuikoille. Mummullani on sellainen solmittava rulla, jossa jokaiselle koukulle on paikkansa. Mielestäni se on aina ollut hurjan hieno, ja käytännöllinen. Siksi ajattelinkin yrittää tehdä sellaisen.

Lisäksi lehdessä oli aivan ihana keittiö avohyllyineen ja vanhoine purkkeineen!


14. syyskuuta 2011

Tuikkualustoja


Viikonloppuna aloittelemani mosaiikit tulivat eilen illalla valmiiksi. Tein ensimmäistä kertaa näistä valmiista mosaiikkipaloista, joita löytyy askarteluliikkeistä kaikenvärisenä ja muutamaa eri kokoa. Viikonlopun kädentaitomessuilla ihastelin tällaisista paloista tehtyjä töitä, ja tahdoin itsekin kokeilla. Lopputulos on aivan erilainen verrattuna sellaisiin töihin, joihin olen vain rikkonut kaakeleita tai astioita. Molemmissa on omat puolensa, tosin tämä oli helpompi työstää kun pintaan ei tullut korkeuseroja. Sai myös helpommin kuvioita ja toistuvuutta, rikoituilla paloilla lopputulos on abstraktimpaa.

Käytin siis pienempiä (n.0,5cm x 0,5cm) sekä isompia (n. 2cm x 2cm) paloja. Tykästyin väreihin, jotka eivät olleet aivan tasaisia vaan vähän rosoisia. Ensimmäisissä töissä käytin mustaa ja tumman lilaa, ja eilen tein yhden mustilla ja valkoisilla paloilla (alimmainen kuva).

Suunnittelin nämä kynttilöille tai tuikuille alustoiksi, ja miksei tuo pyöreä kävisi myös lasinaluseksi. Nuo violetti-mustat levyt ovat suosikkejani heti äidille tekemäni maljakon jälkeen, ja ehkä tällä tekniikalla muovaantuu jotain lahjakokonaisuuksia.. :)

Tarkemmat ohjeet mosaiikin tekoon löydät täältä.





Spiraalista vielä paremmin kuvia sitten kun on saumalaastit paikoillaan :)

11. syyskuuta 2011

Tiikereitä ja tiskirättejä






Perjantai-iltana koin ensimmäistä kertaa Korkeasaaren Kissojen yön. Illan ohjelmassa oli kissapetojen ruokintaesityksiä, lajitietoa, musiikkia ja illan tarkoituksena oli kerätä varoja AMUR-hankkeeseen, joka tekee töitä amurinleopardien ja -tiikereiden pelastamiseksi.

Paikalla oli paljon ihmisiä. Piti vain yrittää tunkea ihmismassojen läpi, jos halusi jotain nähdä. Oli hienoa nähdä amurintiikeri lähietäisyydeltä, onneksi välissä kuitenkin oli lasiseinä. Myös lumileopardi oli aivan upea! Miten ne tassutkin jo pelkästään ovat niin kookkaat... Siellä ne makoili, ja oli halattavan näköisiä, mutta eivät ehkä liiemmin antaisi halailla ;) Oli kyllä kiva nähdä tiikeriä ja kumppaneita, toisin kuin joskus kesällä kun on tullut Korkeasaaressa käytyä, niin ne vain makoilevat piilossa.

Kissapetojen lisäksi karhut veivät sydämeni. Ne siellä vain leppoisasti löntystelivät ja huilailivat :) Mutta tuskin sellainenkaan kovin suloinen olisi, jos tulisi metsässä vastaan.

Mukavaa öistä tunnelmaa loivat myös ulkotulet, joita oli joka puolella Korkeasaarta. Ilta oli muutenkin todella kaunis ja yllättävän lämmin :)




Ja eilen tuli käytyä Helsingin kädentaitomessuilla. Paikalla oli paljon näytteilleasettajia, joiden joukosta löytyi uusia ideoita ja vinkkejä. Itse ihastuin Kiertin tiskirätteihin, jotka on tehty kotimaisena käsityönä. Rätit ovat bambua, joka on oiva materiaali siivouskäyttöön; se on luonnostaan antibakteerinen, märkänäkin imukykyinen, sen voi pestä pesukoneessa ja se kestää käytössä pitkään. Olen ennenkin harkinnut ostavani näitä Kiertin nettikaupasta, mutta nyt kun ne olivat siinä silmieni edessä, en voinut enää olla ostamatta. Otin samalla kaksi, jotta toinen voi aina olla käytössä, jos toinen on pyykissä. Suosittelen!

Sitten ostin pienen ristipistotyön. Olisin ehkä ottanut vähän isommankin, mutta hinnat olivat niin mielettömiä. Mutta aloitellaan tällä, ja katsotaan mitä siitä tulee :) Messujen innostamana tein eilen illalla myös pari pientä mosaiikkityötä. Täytyy vielä vain laittaa saumalaastit, niin laitan sitten valmiista töistä kuvia.

10. syyskuuta 2011

2 way art pen





Tuossa jokin aika sitten törmäsin Citymarketin hyllyllä koristelulakkaan, jota olen etsinyt joka paikasta. Ja sitten se löytyikin sieltä, mistä vähiten osasin etsiä! 2 way art pen on kätevä kynsien koristelussa; ohuella pensselillä saa tarkkoja viivoja ja kynäosalla on helppo tehdä pisteitä tai piirtää tarkkaa kuviota. Olisin kylläkin halunnut mustan, mutta ei ollut, niin päädyin valkoiseen. Hieman kyllä vielä vaatii totuttelua tuon pensselin käyttö... Ylläolevassa kuvassa ensimmäinen kynsikoristelu kyseisellä lakalla. Vähän sotkuiset kukat tulivat, mutta ehkä se siitä, kun muutamia kertoja koristelee :)

1. syyskuuta 2011

Syysherkut


Syksy on säilömisen kulta-aikaa! Soseet, hillot, etikkasäilykkeet, mehut ja marmeladit valmistuvat helposti kotimaisista marjoista, hedelmistä ja vihanneksista. Itse olen suuri omenahillon ystävä, erityisesti mummun tekemänä se vie kielen mennessään. Mummu on kuitenkin kaukana, enkä pääse hilloa hakemaan, niin ajattelin tehdä itse. Ja sehän kävi kädenkäänteessä, torilta vain pari kiloa valkeakuulaita, kaupasta hillosokeria ja kotiin väkertämään hilloa talven varalle. On kätevää, ekologista ja taloudellista tehdä kerralla reilu annos, ja laittaa sitä sitten pakastimeen. Kun ulkona on kipakka pakkassää, on ihanaa vaikka paistaa läjä lettuja ja ottaa pakastimesta omatekemää omenahilloa! Ja tietää mitä se sisältää, ilman etikettien tiirailua.




Ohjetta katselin uudesta keittokirjastani, sekä hillosokeri-pussin kyljestä. Nojauduin kyllä enemmän keittokirjan ohjeeseen, sillä sokeripaketin mukaan sokeria olisi tullut aivan tolkuton määrä. Tottakai sitä on silloin hyvä laittaa, jos ei aio hilloa pakastaa, kun se lisää säilyvyyttä.








Tein siis seuraavasti:

12 omenaa
2 dl vettä
8 rkl hillosokeria
1-2 tl kanelia

Paloittele omenat (kuori jos haluat), ja laita ne kattilaan veden sekä sokerin kanssa. Keitä seosta n. 20 minuuttia, kunnes omenat ovat mukavasti pehmenneet ja soseutuneet. Lisää lopuksi kanelia oman maun mukaan, ja purkita hillo. Anna jäähtyä ja pakasta.







Siinä samalla syntyi kätevästi maukas omena-kaurapaistos, kun ei kaikki omenat menneet hilloksi. Tämä on ehdottomasti syysherkku! :)

4 omenaa
5 dl kaurahiutaleita
80 g margariinia
½ dl siirappia
1 tl kanelia

Siivuta omenat ja levitä ne uunivuoan pohjalle. Ripottele päälle kanelia. Sekoita kaurahiutaleet, sulatettu margariini sekä siirappi tasaiseksi, ja levitä se omenoiden päälle. Paista 200 asteessa n. 15 minuuttia. Tarjoile vaniljakastikkeen kera.