29. marraskuuta 2014

Sormin syötävät pikkujoulut



Järjestimme eilen kaveriporukalle pikkujoulut. Ilta kului syöden ja glögiä siemaillen. Vaihdettiin kuulumisia ja naurettiin kovaan ääneen. Oli hauska ilta, kiitos osallistujille :)

Tuttuun tapaan panostimme syötäviin ja tälläkertaa kiintopiste oli helppoudessa. Ei niinkään valmistamisen suhteen vaan syömistä ajatellen. Kaiken piti olla näpsäkästi nautiskeltavaa sormiruokaa, ettei tarvitse leikkiä lautasilla ja aterimilla. 



Näin ollen pöydästä löytyi pieniä katkarapu-tortillarullia, pekoniin käärittyjä luumuja, wasabi-lohileipiä, hedelmävartaita sekä tomaatti-mozzarellatikkuja. Joulun makua löytyi glögistä sekä pipareista, joiden kaverina tarjoiltiin sinihomejuustoa. Kätevyyden lisäksi tikkuruoat ovat äärettömän söpöjä; katsokaa vaikka noita tomaattitikkuja! ^^ Jälkkäriksi oli vielä sherryllä maustettua suklaamoussea, mutta se ei ikinä ehtinyt kuviin asti... :)







24. marraskuuta 2014

Eikä ne murheet meihin yllä


Olin lauantaina Juha Tapion mahtipontisella Jäähalli-keikalla. Voin kertoa, että tuota iltaa oli odotettu! Ostin lipun jo joskus keväällä Facebookissa julkaistun ennakkomyynnin kautta :)

Kesken kaiken alkoi melkein itkettää, sillä Juha Tapion musiikki on kulkenut kanssani vuosia. Niihin lauluihin liittyy niin mahdottomasti muistoja. Tuo musiikki on kasvattanut minua ja ollut mukana niin iloissa kuin suruissakin. Olinpa sitten ylitseuotavan onnellinen tai kyynel silmäkulmassa, niin jostain biisistä löytyy aina lohtu ja empatia. Arvostan häntä muusikkona, niin laulajana kuin lauluntekijänäkin.

Keikalla oli myös vierailevia tähtiä ja ilta oli muutenkin melkoinen spektaakkeli. Oli pyrotekniikkaa ja muuta, mutta olen kyllä sitä mieltä, että Juhis pärjää ilman niitä kaikkia lisätehosteitakin. Vaikkei hän olekaan mikään maailmantähti vaan aivan tavallinen ihminen, on hämmästyttävää kuinka noin ison tilan voi pieni mies ottaa haltuunsa. Juha Tapio oli läsnä ja ne kauniit tarinat laulujen synnystä tuovat hänet lähemmäksi kuulijaa. Biisitarjonta oli myös mukavan monipuolinen; vanhat ja elämää nähneet laulutkin pääsivät esille.

Toivon, että hänen uransa jatkuu vielä pitkään, sillä muuten en pärjäisi :)

21. marraskuuta 2014

Kolmen sukupolven reseptit


Aloitin taas yhden projektin. Useampiakin olisi mielen päällä, kuten hääalbumin askartelu, mutta aloitin tällaisesta vähemmän stressaavasta projektista. Jo useamman vuoden olen keräillyt ja vaalinut äitini sekä äidinäidin reseptejä. Aina häiritsee, kun jokainen paperinpala on milloin missäkin ja saa pelätä, että ne häviää. Niinpä päätin tehdä kolmen sukupolven reseptikirjan. Kirjoitan siihen kaikki ohjeet mitä olen saanut ja lisään mukaan tietenkin myös omia reseptejäni. Reseptit on kirjoitettu kirjaan yksinkertaisesti ja lyhennellen, joten ihan aloittelijoille ei tästä ole apua. Mutta enemmän kai se onkin vain oma muistikirjani, vähän niin kuin reseptien päiväkirja. Ohjeiden alakulmissa lukee huomiota ja yläkulmassa paistoaste- sekä aika. Kaikki ylimääräinen ja turha, kuten "kaada taikina kakkuvuokaan", on jätetty pois. Sisältö on koruton, mutta sitäkin arvokkaampi.


18. marraskuuta 2014

Keittiö ylösalas


Muutama viikko sitten käänsin keittiömme päälaelleen. Olin todella kyllästynyt sen hetkiseen sisustukseen ja jotain radikaalia oli tehtävä. Niinpä vaihdoin ruokapöydän ja keittiön lisäkaappien paikkaa ilman sen tarkempaa suunnitelmaa. Kellon alla oli korkea tilanjakaja joka muutti kellarikomeroon. Tuntuu, että asuntoon tuli enemmän tilaa ja ainakin vähän jotain uutta. Ja yli vuosi sitten ostettu keittiön lamppukin pääsi vihdoin kattoon. Voi sitä valon määrää!





Samalla vaihdoin tekstiilejäkin jo hieman jouluisempaan, ja sain vanhan emalipannunkin käyttöön. Siinä pysyy kätevästi esillä kaikki leivontaan tarvittavat välineet, vispilät, nuolijat ja muut. Näin varsinainen kauhatelinekään ei näytä niin täyteenahdatulta :) Ja pisteenä ii:n päälle suloinen huoneentaulu pienellä vaivalla; servetti valokuvakehykseen - tadaa!


9. marraskuuta 2014

Muuttohaaveita


 
Tykkään lukea sisutuslehtiä ja katsoa teemaan sopivia ohjelmia, mutta aina mielessäni pyörii kysymys; miten sen unelmasisustuksen saa? Koti ei koskaan vastaa mielikuvia ja lehtien aukeamat on täysin mahdottomia toteuttaa.

Tässä häiden jälkeen kun on ollut taas aikaa haaveilla, niin olemme miettineet muuttoa. Rivitalonpätkä pienellä pihalla olisi mukava. Oma piha olisi noiden karvakavereiden kanssa kätevä ja kesällä voisi istutella kaikennäköistä tai vaikkapa grillailla.

Pitäisin hieman vanhemmanlaisesta asunnosta ja sisustuksesta. En nyt tarkoita mitään kukkakuosilla päällystettyä mummonmökkiä, mutta sellainen koti johon sopisi vanhemmatkin huonekalut eikä vain Ikean expeditejä. Mielummin vähän sellaista rosoista ja lämmintä, pehmeitä värejä ja kodikkuutta. Vanhoissa rakennuksissa vain on aina se yksi miinus - esteettömyys. Ovet ovat kapeampia, wc:t ahtaita...

Tämä nykyinen asumus ei meistä kummastakaan tunnu oikein kodilta ja juuri siksi nämä muuttoaikeet ovatkin mielessä. Nyt tosin on se etu, että uutta kotia voi etsiä ihan rauhassa eikä tarvitse muuttaa kiireellä. Vaihdoinkin juuri keittiön kalusteiden paikkaa, jos se edes vähän hillitsisi muuttohaaveitani.




Mutta mitä siltä kodilta sitten haluan? Niinpä. En oikein tiedä. Ainakin ison, toimivan ja kauniin keittiön. Siellä pitäisi olla paljon kaappitilaa, mutta myös avohyllyjä kaikille purnukoille. Ja jos mahdollista, niin pyöreä ruokapöytä. Wc/kylpyhuoneen tulisi olla tilava ja jotenkin elegantti. Amme olisi ihana, mutta niin epäkäytännöllinen. Makuuhuoneen pitäisi olla rauhallinen,  luokseenkutsuva ja pehmeä. Olohuoneessa takka olisi plussaa ja iso sohva palvelisi vieraita.

Sellaista vähän ajan patinoimaa, mutta käytännöllistä. Ei moderneja, täyskiiltäviä tasoja eikä myöskään metsästysmajan hirvenpäitä seinillä. Tasapainoista ja ehkä hieman retroa. Vanhoja huonekaluja ja tavaroita uusien rinnalle. Sitä minä haluan.