Mustaksi kehystetyt silmät,
kuin mieli,
heräävät aamuun sadepisaroiden alla
Kylmin käsin hän hapuilee vierelle,
vain tyyny vastaa äänettömään huutoon
Jalat lähtevät kulkemaan kohti päivää,
sielu seuraa raukeana
pakottaen sydämen lyömään niinkuin eilenkin,
kieltäen keuhkoja hylkimästä happea
Nyt hän on valmis katsomaan...
...vieläkö keittiön kaapissa,
kahvipurkin alla
patakintaiden vieressä...
olisi jäljellä ripaus toivoa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti