26. heinäkuuta 2011

Sekaisin langoista



Olen viime päivinä taas innostunut virkkaamaan! Kävin mummulassa, ja mummu oli virkannut ihania isoäidin neliöitä kirkkaista väreistä ja reunustanut ne mustalla. Ja tadaa, mitä mummu edellä sitä minä perässä :) Ne oli vain niin nättejä, pitihän sitä itsekin tarttua koukkuun. Isoäidin neliöt on mukavaa virkattavaa, ne kun on niin helppoja ja niitä tekee suht nopeasti. Toisin kuin yritin jokin päivä tehdä lehden mallista päivänkakkaraneliötä, eihän siitä tullut mitään... Mutta kaikeksi onneksi mummu lupasi tehdä mallikappaleen :) Sain mummulta myös lainaan kaikkia syötävän suloisen värisiä lankoja, itselläni on varastossa vain muutamia punaisen sävyjä ja mustaa.

Sitten virkkasin äidille ja isälle pikapikaa avaimenperän autonavaimiin. Yritin tehdä kirkkaista väreistä, jotta ei menisi ihan helposti hukkaan. Ohje oli helppo:

(koukku kokoa 3, kahta eri lankaa)
1. Tee kuusi ketjusilmukkaa (kjs) ja yhdistä ne renkaaksi piilosilmukalla (ps).
2. Tee neljä kjs (= ensimmäinen pitkäpylväs),yksi kjs ja renkaaseen yksi pitkäpylväs (pp). Jatka näin kierros loppuun, eli yhteensä 12 pp. 3. Vaihda väriä ja tee reunaan koko kierroksen ajan kiinteitä silmukoita.
4. Tee 10 kjs, yhdistä reunaan piilosilmukalla niin, että ketjusilmukoista syntyy pieni lenkki. Päättele työ.

Ajattelin, että tällä tyylillä tai sitten vain virkkaamalla esimerkiksi isoäidin neliön ensimmäisen kerroksen ja reunustamalla sen, voisi tehdä vaikka korvakoruja lahjaksi :)




Lahjoista puheenollen, sain eilen ystävältäni Simon's cat -kirjan. Ihan parasta nauruterapiaa! Simon's cat on vain niin veikeä kaveri, ja suloinenkin. Katso nyt tuota kansikuvaakin, aww :) En sitten tiedä haluaako ystäväni tappaa minut nauruun vai toivooko hän naurua ja pitkää ikää, hih :)






Tänään päivällä veisteltiin äidin kanssa pajusta tikkuja, sillä iltasella oli tarkoitus tehdä nuotio. Muutama tunti annettiin keppien liota vedessä, etteivät syty palamaan. Sitten vain viriteltiin tuli ja paisteltiin tikun päässä makkaraa ja vaahtokarkkeja. Se oli kivaa ja rentoa puuhaa, ja lopputulos oli makoisa :) Muutaman vaahtokarkin onnistuin kylläkin saamaan ilmiliekkeihin, onneksi vieressä oli vesiämpäri! Ja oli aika makea olo, kun vaahtokarkkeja "muutaman" söi...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti