Joulupukin peukalonjälki

Muistan nämä pikkuleivät lapsuuteni jouluista. Muistan kuinka oli hauskaa, että pähkinän röpelöinen pinta matki joulupukin sormenjälkiä ja kuinka keksi suli suuhun :) Äidin turvallisella ohjeella tein pari pellillistä peukalonjälkiä sillä erotuksella, että vaihdoin pähkinät mantelirouheeseen.

250 g margariinia
1 dl sokeria
1 dl fariinisokeria
2 munaa
2 tl vaniliinisokeria
4,5 dl vehnäjauhoja
  ½ tl soodaa
½ tl suolaa
3,5 dl kaurahiutaletta

Koristeluun:

taloussuklaata
saksanpähkinän sydämiä/pekaanipähkinöitä/mantelirouhetta

Vaahdota rasva ja sokerit. Lisää munat yksitellen. Sekoita kuivat aineet ja lisää joukkoon. Pyöritä taikinasta tanko ja leikkaa se yhtä suuriksi paloiksi (n. 20palaa). Litistä keksejä hieman leivinpaperin päällä ja paina keskelle peukalolla syvä kuoppa. Paista 225 asteessa n. 10-12 min. Sulata suklaa ja lusikoi se jäähtyneen pikkuleivän monttuun. Paina koristeeksi vielä pähkinä.

Kolmen sukupolven reseptit

Aloitin taas yhden projektin. Useampiakin olisi mielen päällä, kuten hääalbumin askartelu, mutta aloitin tällaisesta vähemmän stressaavasta projektista. Jo useamman vuoden olen keräillyt ja vaalinut äitini sekä äidinäidin reseptejä. Aina häiritsee, kun jokainen paperinpala on milloin missäkin ja saa pelätä, että ne häviää. Niinpä päätin tehdä kolmen sukupolven reseptikirjan. Kirjoitan siihen kaikki ohjeet mitä olen saanut ja lisään mukaan tietenkin myös omia reseptejäni. Reseptit on kirjoitettu kirjaan yksinkertaisesti ja lyhennellen, joten ihan aloittelijoille ei tästä ole apua. Mutta enemmän kai se onkin vain oma muistikirjani, vähän niin kuin reseptien päiväkirja. Ohjeiden alakulmissa lukee huomiota ja yläkulmassa paistoaste- sekä aika. Kaikki ylimääräinen ja turha, kuten "kaada taikina kakkuvuokaan", on jätetty pois. Sisältö on koruton, mutta sitäkin arvokkaampi.

Omilta juurilta

Mikä olisikaan parempaa kuin vastaleivottu lämmin leipä ja lasillinen kylmää maitoa? Aivan, ei mikään. Siksipä ryhdyin eilen leipäprojektiin ja tutkiskelin samalla omia juuriani. Päätin nimittäin kokeilla kakon eli pyöreän hiivaleivän tekoa. Satakunnan maakuntaleivän juuret löytyvät maukkaasta ohra-vehnäleivästä. Ennenvanhaan kuohkea kakko korvasi arkisen ruisreikäleivän ensin pyhinä, mutta ohran ja vehnän saatavuuden lisääntyessä kakkoa voitiin nautiskella myös arkena.

Paikalliset erot eri jauhojen saatavuudessa ovat muovanneet kakon ohjetta. Reilusti ohraista kakkoa leivottiin maakunnan pohjoisosissa, kun taas eteläisillä alueilla pyöriteltiin vehnäkakkoa.

Kakon leivonnassa on omat niksinsä, ja ensi viikolla kun menen kotona käymään, niin aion kerätä äidiltä ja äidinäidiltä kaiken tiedon kakon leipomiseen. Vielä minusta tulee yhtä hyvä kakkomestari kuin kotipuolessa pellon toisella puolella asuva vanha rouvakin! :)

Tutkiskelin kauan eri ohjeita netissä ja selailin vahoja keittokirjoja. En tiennyt millainen on se "the one and only" kakon resepti, joten ei auttanut kuin rohkeasti vain kokeilla. Eri ohjeita tutkaillessani minulle selvisi, että nostatettua taikinaa pitää kohdella hellästi vanutellen, eikä vaivata raivokkaasti kuin pullataikinaa. On myös tärkeää, että kohonnut leipä laitetaan kuumalle uunipellille ja paistetaan riittävän kuumassa lämpötilassa. Myös ohran määrän kanssa kannattaa olla tarkkana. Liika ohra tekee leivästä helposti kitkerää.

Ensimmäiset kakkoni onnistuiva hyvin, niin ulkonäkönsä kuin makunsakin puolesta. Viikonloppuna ajattelin vielä pyöräyttää muutaman kakon lisää, niin voin viedä niitä kotiin tuliaisiksi. Siellä itsetehty kakko on suuressa arvossa! :)

Kakko

1 l maitoa

50 g hiivaa

2 tl suolaa

3 dl ohrajauhoja

9 dl hiivaleipäjauhoja

9-10 dl vehnäjauhoja

Lisää hiiva ja suola kädenlämpöiseen nesteeseen. Alusta nesteeseen ensin ohrajauhot ja hiivaleipäjauhot ja jatka sen jälkeen alustamista vehnäjauhoilla siten, että lopputuloksena on tasainen, pehmeä taikina. Laita taikinan pinnalle ohut kerros jauhoja ja kohota taikinaa leivinliinalla peitettynä lämpimässä paikassa noin tunti. Vanuta (älä vaivaa, vaan kääntele taikina aina reunoilta keskelle) kohonnutta taikinaa jauhotetulla leivinpöydällä ja jaa taikina neljään osaan. Leivo paloista pyöreitä leipiä eli kakkoja. Nostata leipiä leivinliinan alla tunnin verran ja tee kakkojen keskelle reikä, esimerkiksi jauhotetulla, pyöreällä piparimuotilla. Lopuksi pistele kakot haarukalla ja vedä ne kuumalle pellille. Paista 225 asteen lämmössä noin 15-20 minuuttia. Ylimääräiset kakot kannattaa pakastaa.

Onnellinen leipuri

Keskikesän juhla antoi taas oivan syyn leipoa :) Juhannusaaton vietimme miehen isän ja äitipuolen luona grillaillen, ja lupasin huolehtia makeasta puolesta. Tahdoin kokeilla jotain uutta ja mietin, että mikä olisi kesäistä. Mielessäni oli kuva ihanasta mansikkatortusta ja hetken etsinnän jälkeen minulle selvisi, että se ei olekaan mikä tahansa torttu. Se on ranskalainen mansikkatorttu - tarte aux fraises. Muropohja, täytteenä herkullinen vaniljakiisseli ja päälle kesän makua, mansikoita. Tortun seuraksi halusin väkertää jotain pikkuleipiä ja niinpä päädyin kokeilemaan jo pitkään mieltä kutkuttanutta biscotti-ohjetta. Biscotit ovat italialaisia, kahvin kanssa nautittavia keksejä. Ne saivat kovasti kehuja, ja ensimmäinen kysymys olikin, että mistä olen ne ostanut :)

Ohjeita tuli tietenkin taas vähän sovellettua, etenkin biscottien osalta. Löysin leivontalehdistäni appelsiinibiscottien ohjeen, vaan halusinpa niistä sitruunaisia. Ohjeessa oli hasselpähkinöitä, mutta vaihdoin ne cashewpähkinöihin ja uskoisin, että myös mantelirouhe käy. Loppusilauksen biscotit saivat kun dippasin ne vielä osittain sulaan suklaaseen.

Torttua leipoessani totesin, että tarvikerepertuaarini on vielä hieman puutteellinen. Mielestäni on ärsyttävää jos pohjaa esipaistaessa se nousee liikaa tai reunat eivät pysykkään vuoan sivuilla. Tämän tortun kohdalla ratkaisin ongelman toisella vuoalla - tai luulin ratkaisseeni. Laitoin pohjan päälle folioa ja toisen, hieman pienemmän vuoan. Otin sen pois n. puolessa välissä paistoaikaa, jotta pohja varmasti kypsyy. Vuoka oli kuitenkin ilmeisesti painanut pohjaa liikaa ja se oli jäänyt vuokaan kiinni ja ehkä aavistuksen raa'aksi. Näin ollen tortun leikkaaminen oli hieman haastavaa, vaikka maku olikin hyvä. Mutta jotta tällaisilta ongelmilta vältyttäisiin, aion ostaa paistokuulat :)

Kaiken kaikkiaan tämä leipominen kuitenkin teki minut taas niin onnelliseksi! Siinä on sitä jotakin - makujen harmoniaa, esteettisyyttä ja luovuutta. Lopputuloksena jotain jolla voi ilahduttaa rakkaimpiaan. Kai se on jokin intohimo, joka saa minut nauttimaan leipomisesta niin suunnattomasti.

Pähkinäiset suklaa-sitruunabiscotit

150 g pähkinöitä
100 g tummaa suklaata
150 g voita
3 dl sokeri
2 sitruunan kuori
3 rkl sitruunanmehua
2 munaa
6 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 rkl vaniljasokeria

Lisäksi 300 g tummaa suklaata

Pese sitruunat ja raasta kuori. Rouhi pähkinät ja suklaa. Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi. Sekoita keskenään jauhot, leivinjauhe ja vaniljasokeri. Lisää voi-sokeri vaahtoon raaste, sitruunamehu, jauhoseos sekä munat. Lisää lopuksi suklaa ja pähkinä. Sekoita taikina tasaiseksi.

Jaa taikina puoliksi kahteen eri kulhoon. Yhdestä puolikkaasta tulee kolme uunipellin lyhyemmän sivun mittaista tankoa. Taikina on tahmeaa, joten lusikkaa kannattaa hieman kostuttaa. Näin pötköt saa helpommin muotoiltua. Paista 200 asteessa 15 minuuttia. Anna jäähtyä kymmenisen minuuttia ja leikkaa vinottain paloiksi. Asettele palat pellille leikkuupinta ylöspäin ja paista vielä 8-10 minuuttia, jotta lopputulos on varmasti rapea. Kun keksit ovat jäähtyneet, kasta keksistä n. 1/3 sulatettuun suklaaseen. Asettele leivinpaperille siksi aikaa että suklaa kovettuu. Säilytä kuivassa ja viileässä.

Tarte aux fraises

Pohja

125 g leivontamargariinia

1,5 dl sokeria

1 muna

2,5 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

Vaahdota pehmeä rasva ja sokeri. Vatkaa joukkoon muna. Sekoita leivinjauhe jauhoihin ja lisää ne vaahtoon. Sekoita tasaiseksi ja painele voideltuun piirakkavuokaan. Paista 175 asteessa n. 15 minuuttia.

Crème pâtissière

1 vaniljatanko
4dl täysmaitoa
4 munankeltuaista
80g (n 1dl) hienoasokeria
30g (n. ½dl) maissitärkkelystä
25g voita

Halkaise vaniljatanko pitkittäin ja raaputa sisältä siemenet tylpällä veitsenkärjellä. Lämmitä kattilassa maito, vaniljatanko ja vaniljansiemenet kiehumispisteeseen, mutta älä anna sen kiehahtaa. Ota kattila liedeltä, peitä kannella ja anna maustua 15 minuutin ajan. Vatkaa kulhossa keltuaiset ja sokeri, kunnes seos vaalenee ja sekoita joukkoon maissitärkkelys. Poista kattilasta vaniljatanko ja kuumenna maito uudelleen kiehumispisteeseen. Vatkaa 1/3 maidosta munaseokseen ja kaada seos takaisin kattilaan. Kuumenna varovasti ja koko ajan huolellisesti vispilällä sekoittaen, kunnes seos juuri ja juuri kiehahtaa. Anna hetki jäähtyä ja sekoita joukkoon voi. Kaada valmis kiisseli kypsän pohjan päälle. Jäähdytä ja lisää päälle reilusti tuoreita mansikoita.

Lähes täydellistä

Viikonloppuna tuli taas pitkästä aikaa laitettua kynnet nätiksi. Olisin halunnut pirtsakan oranssia, mutta olin unohtanut sen lakan loppuneen. Niinpä päädyin pinkkiin raitaan, ja vasenta nimetöntä koristin hieman timanteilla. Olen pohtinut, että tekisinkö hääkynnet itse vai menenkö jollekin ammattilaiselle. Toisaalta olisi kiva antaa jonkun laittaa kynnet nätiksi, mutta toisaalta olen kynsistäni hirveän tarkka. Vaikea pulma...

Perjantaina yksi tuttuni vieraili Platagenissa ja sain hänet suostuteltua tuomaan meille yhden chilitaimen. Olisin halunnut myös mansikkataimen, mutta siellä kuulemma oli vain amppelimansikoita. Nyt tuo parvekepuutarhani on lähes täydellinen, kun viimeisimmätkin yrtit on pinnalla. Täydellinen se on sitten, kun saan vielä sen mansikkataimen :)

Äitienpäivää vietimme mieheni äidillä ja äitienpäiväherkuksi leivoin vadelmacupcakeja sekä suklaakeksejä. Taistokin pääsi vierailemaan, ja taisi reissu väsyttää pikkumiehen kun nyt se tuolla vain uinuu pedissään. Tulevalla viikolla Taisto saa rokotukset, jonka jälkeen päästään vihdoin ulos temmeltämään. Jos tuota terrierin enegriaa jäisi aina vähän lenkkipoluille... :)

Koekakku

Äidin synttäreiden vietto siirtyi kuukaudella eteenpäin, mikä antoi minulle tilaisuuden koekakun tekoon. Halusin tehdä mangojuustokakun, jossa olisi ihanan suklainen pohja. Netistä katsomissani ohjeissa juusto-osuus oli miedosti maustettu sitruunalla ja mango tuli kuvioihin vasta kiilteessä. Minusta on kuitenkin kiva, että koko kakku maistuu sille mille sen on luvattu maistuvan. Tarkoitus oli tehdä tähän kakkuun myös mango kiille, mutta kaikki kakkuun varaamani viisi pilttipurkkia menivät juusto-rahkaseokseen, eikä täyte siltinkään maistunut mangolta. Ajattelin, että ehkä se hyytyessään yön aikana vähän maustuu, mutta ei. Lopuksi olin todella tyytyväinen, että ehdin tämän koeversion valmistaa. Tätä olisi ollut kauheaa tarjoilla äitini 50-vuotis synttäreillä! 

Kakkupohjana käytin mokkapalan pohjaa, mihin lisäsin rouhittua suklaata. Täytteeseen laitoin 5 liivatelehteä 200 g tuorejuustoa, 200 g rahkaa, 2 dl vaahdotettua kermaa, 5 purkkia mangopilttiä sekä yhden desilitran sokeria. En tiedä olisiko tuore mango toiminut paremmin? Ne eivät vain oikein tahdo koskaan olla riittävän kypsiä. Ja sitten olisi vaihtoehtona mangotuorejuusto, mutta en tahtoisi kakkuun sellaista esanssin makua. Joten ehkäpä teen äidille jonkun kakun, minkä ainakin tiedän varmasti onnistuvan.

Pulled chicken

Kävin tänään haalimassa kaupasta läjäpäin kukkamultaa, sillä viherkasvit huutavat taas näin kevään tullen uutta multaa. Tarttuipa sillä reissulla vähän muutakin matkaan, joista mainittakoon nämä ihana kakkuvuoat. Nyt voin tehdä äidin synttäreille sydämen mallisen juustokakun ^^

Oli pakko ostaa myös tulppaaneja, kun olivat niin iloisen näköisiä. Tuossa juuri asettelin kolme kimppua erinäköisiin maljakoihin, joista söpöimmäksi tuli tämä pikkuinen maljakko :) Ihanan keväistä!

Kaupoilla ollessani oli mies tehnyt ruokaa, ja hyvää ruokaa olikin ^^ Lautaselta löytyi herkkusieniohrattoa, pulled chickeniä sekä aivan ihanaa romesco-kastiketta. Kaikkihan tietävät hitiksi nousseen pulled porkin eli riivityn, ylikypsän possun. Teimme saman version kanasta, ja se oli lähes yhtä maukasta. Romesco puolestaan käy niin kasvisten kanssa dippailtavaksi, paahtoleivän päälle kuin liha tai kanan seuralaiseksikin. Savuinen paprikan maku kävi hyvin yhteen miedosti savun makuisen barbeque-kastikkeen kanssa, jolla kana maustettiin. Ohratosta ei ikinä saa kovin esteettisen näköistä, joten tuo annoskin näyttää mössöltä mössön päällä. Ulkonäöstä riippumatta, suosittelen kokeilemaan!

Pulled chicken

kanan koipireisiä

vettä 

jokin maustekastike, esimerkiksi barbeque

Jos kanankoivet ovat marinoituja, huuhtele marinadi pois ja asettele koivet uunivuokaan.  Laita vettä niin, että kanat ovat puoliksi veden alla. Paista 175 asteessa n. 3 tuntia. Voit myös keittää koivet suuressa kattilassa. Kun liha irtoaa luista helposti, on kana tarpeeksi kypsää. 

Kun kanat ovat hieman jäähtyneitä, irroita nahka ja erottele lihat luista. Paista pannulla lihan pintaan hieman väriä ja mausta barbeque-kastikkeella. Pulled chickeniä voit käyttää myös esimerkiksi hampurilaisen täytteenä.

Romesco

1 prk paahdettua paprikaa

1 dl kokonaisia, kuorettomia manteleita

4-6 valkosipulin kynttä

3 siivua paahtoleipää

1 tl savupaprikajauhetta

0,5 tl cayennepippuria

1 rkl viinietikkaa

0,5 dl oliiviöljyä

1 tl suolaa

Laita uunippellille kuoritut valkosipulinkynnet, mantelit ja kuutioiksi leikatut leivät. Paahda 175 asteisessa uunissa kunnes leivät ovat rapeita ja valkosipuli pehmeitä. Anna jäähtyä. 

Kaada tehosekoittimeen paahdettu paprika (ei lientä), öljy sekä mausteet ja hienonna. Lisää joukkoon jäähtyneet mantelit, leivät ja valkosipulit. Sekoita täydellä teholla, kunnes massa on tasainen. Maista ja lisää halutessasi suolaa tai cayennepippuria. Säilyy tiiviissä kulhossa jääkaapissa n. viikon.

Herkkusieniohratto

2 dl ohrasuurimoita

1 sipuli

1 prk tuoreita herkkusieniä

1,5 l kanalientä

pippuria

(herne-maissi-paprika)

Paistamiseen voita

Laita ohrasuurimot kylmään veteen likoamaan pariksi tunniksi tai jopa vuorokaudeksi. Paloittele sipuli, valkosipuli ja herkkusienet. Paista sipuleita ja sieniä ennen kuin lisäät suurimot. Lisää kuumaa kanalientä desi kerrallaan niin, että ohra ehtii imeä nesteen itseensä. Tarkista aina välillä ohran kypsyys ja lisää lientää niin kauan kunnes ovat kypsiä. Lopuksi lisää joukkoon jotain mikä antaa väriä, vaikkapa pieneksi kuutioitua porkkanaa tai herne-maissi-paprikaa.

Mummon Ankan omenapiirakka

Tänään olisi tarkoitus mennä miehen porukoille syömään, ja lupasin tehdä jälkiruoan. Siellä on ilmeisesti tarjoolla kokonainen, täytetty kalkkuna ja halusin tähän samaan teemaan sopivan leivonnaisen. Päädyin pyöräyttämään amerikkalaisen apple pien eli samanlaisen piirakan kun Mummo Ankka aina valmistaa. Siitä tuli erittäin suloinen, mutta makua en voi vielä kommentoida, kun vasta illalla pääsen tähän käsiksi :)

Ettei tämä blogi muuttisi ihan pelkäksi ruokablogiksi, niin voin luvata, että alkuviikolla tulee juttua uusimmasta askarteluprojektistani. Olisin kirjoittanut siitä jo, mutta kaikki ei mennyt aivan niin kuin suunnittelin... :)

Mummo Ankan omenapiiras

Taikina:

4 dl vehnäjauhoja  
2 rkl sokeria  
150 g voita½ dl kylmää vettä  

Täyte:

1 kg vihreitä omenoita  
½ dl sitruunan mehua 
1½ dl sokeria  
1½ rkl vehnäjauhoja  
1½ tl kanelia  
1 tl vaniliinisokeria  
 25 g voita

Mittaa jauhot, sokeri ja voi kulhoon. Nypi ryynimäiseksi seokseksi. Lisää vesi ja sekoita tasaiseksi taikinaksi. Anna taikinan levätä jääkaapissa täytteen valmistamisen ajan. Kuori omenat ja poista siemenkodat. Kuutioi ja mausta sitruunan mehulla. Sekoita sokeri, jauhot, kaneli ja vanilliinisokeri keskenään. Sekoita seos omenoiden joukkoon. Kauli taikinasta kaksi pyöreää levyä, niin että ne ovat hieman isompia kuin vuoka. Nosta toinen taikinalevy kaulimen avulla vuokaan. Älä painele taikinaa tiukasti kiinni reunoihin. Levitä täyte vuokaan ja leikkaa päälle muutama voinokare. Nosta toinen taikinalevy kanneksi. Käännä kansilevyn reuna pohjalevyn ja piirakkavuoan reunojen väliin, jolloin reunasta tulee tasainen. Vedä terävällä puukolla pintaan "kukkakuvio" tai pistele haarukalla. Paista 200 asteisen uunin alimmalla tasolla noin 35 minuuttia. Tarjoa vaniljajäätelön kera. 

Kalenterikirja

Tässä nyt sitten viimein se toinen idea, jonka Taika-lehdestä sain. Eli tällainen kalenterikirja, joita tein kolmelle kaverille joululahjaksi. Jokaisesta tuli hieman erilainen, saajansa näköinen, mutta vain tästä yhdestä muistin ottaa kuvan ennen paketointia.

Taika-lehden välissä oli kuukaudet ensi vuodelle, ja kopioin niistä muutamat lisää. Skräppäyspapereita ja saranarenkaita löysin Sinellistä, pitsiä kaivoin omista varastoista ja välissä olevat muistilaput revin ihan tavallisesta tulostuspaperista.

Pelkän kalenterin lisäksi näistä löytyi myös reseptejä jokaiselle kuukaudelle ja olin valmiiksi ympyröinyt vuoden varrelta tärkeitä päivämääriä. Lisäksi liimasin kirjasen taakse irroitettavia PostIt-lappuja. Mielestäni näistä tuli hienoja, ja oli niitä kiva tehdäkin, vaikka jossain kohtaa meinasi hieman into laantua.

Toiseksi joululahjaksi tein kahvi- ja keksipurkkeja. Kahvin joukkoon laitoin kardemummaa, ja keksipurkissa on keksien tekoon tarvittavat kuivat aineet. Sitten kylkeen vain ohje mitä pitää lisätä ja laitoin mukaan myös koko reseptin, jos haluaa tehdä kyseisiä keksejä lisää. Tässä alla ohje kekseihin, jos tahdot yllättää ystäväsi herkkupurkilla :) Tyhjään purkkiin voi sitten laittaa valmiit keksit.

Tarvitset tähän lahjaan 1 litran vetoisen, tiiviin lasipurkin sekä...

5 dl vehnäjauhoja
1 1/2 dl sokeria
1 dl fariinisokeria
1 1/2 tl leivinjauhetta
3 tl vaniljasokeria
1 1/2 dl pähkinärouhetta tai kuivattuja marjoja/hedelmiä
2 1/2 dl suklaata rouheena, hippuina tai karkkeina

175 g voita
2 isoa kananmunaa

Mittaa kuivat aineet lasipurkkiin listan mukaisesti. Painele vähän joka kerroksen jälkeen, jotta kaikki mahtuvat purkkiin. Koristele purkki haluamallasi tavalla esimerkiksi kankaalla ja narulla. Laita purkin kylkeen kortti jossa lukee:

"Vatkaa 175 g voita notkeaksi ja lisää 2 munaa hyvin vatkaten joukkoon. Lisää lopuksi koko purkin sisältö ja sekoita tasaiseksi. Pyörittele palloiksi ja paista 200 asteessa n. 12-15 minuuttia. Anna jäähtyä ja nauti!"

Tupa piparista

Kotivinkillä ja Maku -lehdillä on käynnissä piparkakkutalokilpailu. Päätinpä osallistua, vaikka en nyt mitään palkintosijoja odotakaan. Taloa on kiva tehdä ja olipahan ainakin syy tämän luomuksen tekoon :) Mieskin halusi osallistua, mutta päätimme kumpikin tehdä oman. Tämä kun ei ollut se kohta missä tehdään kompromisseja, niin sai kumpikin tehdä omanlaisensa. Minä tyydyin yhteen pihamökkiin, mutta mies halusi tehdä kokonaisen kaupunginosan. Noh, tuolla ne palat vielä odottavat kokoamista...taisi toiselta into vähän loppua kesken :)

Tein talon hyvin perinteisellä kaavalla eli mökki, piha ja pihalle jotakin, tässä tapauksessa kuusi, käytävä ja lumilyhty. Aidan vielä meinasin tehdä pihan ympäri, mutta tuosta olisi tullut jotenkin täyteen ahdatun näköinen. 

Tähän tönöön meni 1,5 kg piparitaikinaa ja lähes kolme pakettia tomusokeria. Koristeina käytin hopea- ja kultakuulia, tähtiströsseleitä, mansikan makuista karkkinauhaa ja mariannepalloja. 

Liimaamiseen käytin pelkästääm munan valkuaisesta ja tomusokerista tehtyä paksua tahnaa, sillä kuumenettu sokeri näyttää milestäni rumalta. Vaikka sen peittäisi tomusokerikuorrutteella, muuttuu valkoinen kuorrute parissa päivässä ruskehtavaksi. Tomusokeritahnalla liimaamisessa ainut huono puoli on, että perustuksia täytyy jaksaa hetken aikaa pitää aloillaan, ennen kuin liima kovettuu. Erityisesti kattopalojen liimaaminen on tällä tekniikalla haastavaa. Räystäiden välistä tippui valkoista tahnaa talon sisälle, josta kehitimmekin tarinan. Katsokaas, talon asukkaat ovat myyneet kaiken irtaimiston, jotta saisivat juotavaa ja illan edetessä lähteneet naapuriin ryyppäämään. Ovi on siinä kännipäissä jäänyt auki ja lunta on tuiskuttanut tupaan :)

No niin, takaisin asiaan :) Vaikka talon perustukset olivat melko perinteiset, halusin koristeluun jotakin muuta kuin pelkkiä ranskanpastilleja. Niinpä raidoitin katon tuolla karkkinauhalla ja hopeakuulilla, ikkunat reunustin tähdillä, kuusen latvaan laitoin jouluvaloiksi kultakuulia, käytävän rajasin mariannepalloilla ja lopuksi vielä tein noista palloista pihalle lumilyhdyn... joka tosin kyllä vähän lässähti :)

Yhteen mökin kulmaan sain onnistumaan tuollaisen jääpuikon. Ensimmäinen koskaan ikinä, joka ei pudonnut maahan. Mahtavuutta! :)

Tässä nyt sitten tämä kuva, jolla kilpailuun osallistuin. Olisin halunnut kuvasta vielä paremman, mutta sitten olisi pitänyt säätää taustalle vaikkapa jotain valkoista kangasta tai pumpulia...joten päätin, että tämä kuva saa kelvata.

Sunnuntai-illallinen

Meillä oli tänään illallisvieraita. Miehen isä ja äitipuoli kävivät syömässä, ja mehän yritimme pistää parastamme. Kattaus oli jo hieman jouluinen punaisine pöytäliinoineen ja kynttilöineen. Pääasia kuitenkin oli mukava jutustelu ja tottakai ruoka, joka saikin paljon kehuja :) Menu oli täynnä mereneläviä, appiukko kun ei lihaa syö. Onneksi niistäkin saa monenlaista loihdittua :)

Illallista aloiteltiin gratinoiduilla vihersimpukoilla. Simpukoiden päälle laitettiin murennettua paahtoleipää, valkosipulia, raastettua parmesaania, valkosipulia ja tietenkin öljyä. Sitten vain n. 15 minuutiksi uuniin, kaunis esillepano ja tsadam - alkupala on pöydässä.

Pääruokana olikin sitten lohta ja pastaa sekä lisukkeena tomaattisalaatti. Pastassa oli katkarapuja, vuohenjuustoa, kermaa sekä mausteina ihan vain suolaa ja pippuria. Mitä sitä turhaan peittämään vuohenjuuston makua. Lohikin meni ihan pippuri, suola, sitruuna meinigillä ja salaattiin tuli tuoretta chiliä ja basilikaa sekä öljy-balsamico -kastike. Tomaatteina käytimme erivärisiä kirsikkatomaatteja sekä miniluumutomaatteja. Koristeeksi hieman basilikanlehtiä ja tomaateista leikattuja kukkasia :)

Jälkiruoaksi tein mustikkajuustokakun, jota nautiskeltiin espresson kera. Kakun koristelu jäi vähän minimalistiseksi, sillä hopeakuulat vain loppuivat kesken... :D Mutta ihan söpö se oli noinkin. Ja maukas, tottakai.

Kiva kun käy vieraita, joille voi kokkailla ja leipoa :)

Tiistai-illan sämpyläkierteet

Jääkaapistä pääsi leipä loppumaan niin laitoin sämpylätaikinan kohoamaan. En kuitenkaan jaksanut tehdä aivan tavallisia porkkanasämpylöitä, sillä niitä on tullut tässä syksyn mittaan jokunen kerta tehtyä. Puolen litran taikinaan heittelin mukaan leseitä ja neljän viljan hiutaleita. Makua tuli kuminasta ja ruokalusikallisesta siirappia. Taikinan kohottua muhkeaksi otin kaulimen käyttöön ja tein sille samat temput kuin korvapuusteille; taikina levyksi, täytteitä päälle ja koko komeus rullalle. Täytteinä käytin margariinia, tuoretta valkosipulia ja kuivattua oreganoa. Mielestäni laitoin valkosipulia ja oreganoa ihan reilusti, mutta maun puolesta olisi kyllä voinut laittaa enemmänkin. Ennen paistamista ripottelin päälle vielä seesaminsiemeniä - ja nam, hyviähän niistä tuli :)

Näin sai kätevästi hieman erilaisia "sämpylöitä", ja täytteitä on helppo muokata oman maun mukaan. Tähän omaan tekeleeseeni olisi vielä lisäksi sopinut kinkkusuikaleet tai juustoraaste, mutta yhtä hyvin väliin voi laittaa vaikkapa oliiveja, pestoa, vuohenjuustoa tai mitä nyt vain mieli tekee :)

Lihapulla ja muutama muu

Kuten moni jo varmasti arvata saattaa, panostimme tupareissamme paljolti tarjottaviin. Aluksi oli tietenkin kuohuviiniä, joka itseasiassa oli juhlien ainoa alkoholipitoinen juoma. Lisäksi oli kahvia ja limpparia. Mutta se ruokapöytä...se oli runsas ja saikin kehuja :) Jos jotain tykkäämme yhdessä tehdä, niin suunnitella ja laittaa ruokaa, siksi tämäkin kävi melko vaivattomasti. Juhlien menu oli hetkessä suunniteltu ja kauppalista oli kilometrin mittainen. 

Suolaisesta pöydästä löytyi seuraavanlaisi herkkuja:

- feta-oliivi salaattia + sinappinen vinaigrette

- itse leivottuja valkosipuli-oregano leipätikkuja

- kolmea eri dippiä: romesco, tapenade sekä kermaviilikastike

- dipattavaksi kasviksia

- feta-paprika piirakkaa

- lihapullia ja itse tehty konjakkisinappi

- cocktailtikkuja, joissa oli juustoja ja viinirypäleitä

- lohitartarleivät

Makeasta pöydästä löytyi:

- sitruunacupcaket

- tiramisu-suklaakakku

- suklaapikkuleivät

Leivontalauantai

Eilen lauantaipäivän ratoksi päätin hieman leipoa herkkuja. Muutaman tunnin jauhojen pöllytyksen jälkeen nautiskelimme ihania sydänskonsseja tuorejuustolla ja graavilohella täytettynä sekä tiramisukakkua. Kakun ohje löytyi Kakkujen kuningattaret -leivontakirjastani. Tämä oli ensimmäinen kakku jota kirjasta kokeilin, ja melko hyväähän tuo on. Kannattaa antaa kakun tekeytyä seuraavaan päivään, sillä me söimme kakkua melkeinpä heti sen valmistuttua, mutta tänään aamukahvilla se oli kyllä maukkaampaa. Pohjaan käytin ohjeen mukaan ruokosokeria, mutta melkeinpä kehoittaisin laittamaan vaikka puolet tavallista sokeria. Ruokosokerin maku oli kakussa aika voimakas. Niin ja täytteen tuplasin, sillä alkuperäinen ohje kuulosti kauhean vähälle... :) 

Mascarpone-tiramisukakku

Pohja:

250 g tummaa suklaata

175 g voita

2 dl (ruoko)sokeria

4 munaa

2½ dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

3/4 dl vahvaa kahvia

Täyte:

4 dl vispikermaa

500 g mascarpone tuorejuustoa tai 250 g maustamatonta tuorejuustoa ja 250 mascarponea

2 dl sokeria

1 vaniljatangon sisus tai 2 tl vaniljasokeria

4-6 rkl manteli- tai kahviliikööriä tai konjakkia

Päälle rouhittua suklaata

Sulata suklaa mikrossa tai vesihauteessa. Vaahdota voi ja sokeri, lisää munat. Sekoita mukaan sulatettu suklaa sekä keskenään sekoitetut leivinjauhe ja vehnäjauhot. Lisää lopuksi kahvi ja sekoita taikina tasaiseksi. Kaada taikina voideltuun irtopohjavuokaan ja paista 175 asteessa n. 30 min (itse paistoin lähemmäs 45 min). Kumoa kakku ja anna jäähtyä.

Valmista täyte. Vaahdota kerma ja lisää joukkoon tuorejuustot, sokerit sekä konjakki. Sekoita tasaiseksi ja tarkista maku. Leikkaa kakku kolmeen osaan, laita väleihin täytettä ja rouhittua tummaa suklaata. Lopuksi kuorruta kakku täytteellä ja koristele rouhitulla suklaalla. Koristeena voi lisäksi käyttää myös vaikkapa kirsikoita tai amarettoliköörissä säilöttyjä aprikooseja, kuten itse käytin .

Kenwoodin ihmeet

Kenwood tekee nykyään keittiössämme kaiken; pilkkoo, vaivaa ja vatkaa. Aivan ihana kone!! Tuo minimylly on ihan unelmaväline ihmiselle, joka vihaa isoja sipulinpaloja ruoassa. Tuolla sipulit menevät hetkessä kauniiksi silpuksi ja ovat valmiina heitettäviksi pannuun. Ah, rakastan.  Tänään hyödynsin tuota ihanuutta tehdessäni pasta bolognesea. Kynttilöitä kattaukseen, annos valmiiksi ja sitten sai mies käydä valmiiseen pöytään ^^

Piti myös päästä kokeilemaan tuon vekottimen taikinanvaivaustaitoja, ja kyllä, se on siinäkin aivan taianomainen. En ole ennen saanut yhtä hyvää pullataikinaa aikaiseksi; sitkoa löytyi ja kohotuksen jälkeen taikina irtosi kulhosta kuin itsekseen. Puolenlitran taikinasta muotoutui korvapuusteja sekä omena-kanelikierteitä. Korvapuusteissa kokeilin sellaista uutta kikkaa, että laitoin fariinisokeria täytteeseen... voin kertoa, että toimii! :)