Istun tässä kotona ruokapöydän ääressä, juon kahvia ja selailen valokuvia. Samalla mietin, kuinka paljon elämää, naurua, onnen kyyneliä, ruokaa, kohtaamisia, ilon hetkiä, jäätelöpalloja ja kahvia voi mahtua neljään päivään. Matka on nyt takanapäin, mieli on rauhaisa ja onnellinen :)
Reissu alkoi lupaavasti, kun sunnuntaiaamuna lähdin ulos ovesta, ja kaikki matkatavarani lensivät alas etupihan rappusilta. Onneksi mikään ei hajonnut, paitsi yksi pillimehu. Juna lähti Helsingin rautatieasemalta kello 7.06 ja matkalipuissa luki, että matka kestäisi 7 tuntia ja 2 minuuttia. Oli siis reilusti aikaa syödä nuo vadelmamehun tuoksuiset, tahmeat eväsleivät.
Matkan aikana ehdittiin pohtia mistä joidenkin kuntien nimet ovat peräisin, kuten vaikkapa Pännäinen tai Vihanti. Ehdittiin nukkua, tehdä ristikoita, nukkua vähän lisää ja lukea lehtiä. Kun juna viimein saapui Ouluun, oli siellä helle ja suuntasimme hotellin kautta torille. Oli kuin olisi tullut johonkin etelänlomalle, kun heti ensimmäisenä iltana onnistuin kärventämään olkapääni. Mutta kaikesta huolimatta Oulu oli yhtä ihana kuin aina ennenkin :)
Maanantaiaamuna heräsimme oven koputukseen, kun aamupala saapui huoneeseen. Oli syntymäpäiväni ja ajattelimme, ettei viitsi aamulla kiirehtiä hotellin alakertaan murkinoimaan. Niinpä nautiskelimme herkkuja sängyssä ja sain muutaman lahjankin; Jamie Oliverin keittokirjan sekä Kakkujen kuningattaret -reseptikirjan. Hehkutan aina Jamien ruokia ja olin tainnut muutamaan otteeseen tätä leivontakirjaakin kaupassa hypistellä... :) Rakkaalta olisi kuulemma vielä tuon Jamien kirjan lisäksi pitänyt tulla sellainen ihana piknik-kori, missä on kaikki lautaset yms. sisällä, mutta ilmeisesti sopivaa ei ollut vielä löytynyt. Saan sellaisen siis myöhemmin :)
Syntymäpäivälle ei ollut mitään suunniteltua ohjelmaa, paitsi että illalla ruokailisimme viikinkiravintola Haraldissa. Se on vaan niin kiva paikka; tunnelma on rento ja ruoka maukasta. Aamupalan jälkeen lähdimme kiertelemään kaupungille ja etsimään yhtä erityistä lukkoa. Tahdoimme kiinnittää Oulussa siltaan rakkauden lukon, mutta se ei meinannutkaan olla ihan niin yksinkertaista. Sopivaa lukkoa, jossa ei siis lukisi kissan kokoisilla kirjaimilla Abloy, sai etsiä melko kauan. Kun lukko viimein löytyi, ja saatiin se kaiverrettua, oli seuraava haaste löytää silta, jonka kaiteeseen lukko sopii. Viimeinen silta jonka löysimme oli sopiva, ja näin lukko saatiin siltaan ja aviamet heitettiin veteen. Jos joskus aiomme erota, täytyy avaimet ensin käydä sukeltamassa :) Illalla Haraldin jälkeen päädyimme vielä laulamaan karaokea, ja olin melko otettu, kun rakas sanoi, että lauloin kauniisti... ^^
Tiistaiaamuna aikataulu olikin vähän tiukempi, sillä kello 10 lähti kyyti kohti Kemiä. Ehdimme juuri ja juuri nautiskella hotelliaamiaisen, ja sitten puolitoista tuntisen matkan ajan olikin hyvä vielä vähän nukkua :) Oli jännää lähteä vielä pohjoisempaan päin, kun en ole ikinä niin ylhäällä käynyt. Kemiin reissasimme päiväksi tapaamaan miehen sukulaisia, joita hän ei ole nähnyt moneen, moneen vuoteen. Tapasimme hänen tätinsä, serkkunsa ja mummunsa. Oli kyllä niin hellyyttävä nähdä, kuinka tuo mummu vain tarttui halaamaan Villeä ja kuinka mummun silmät loistivat koko vierailumme ajan :) Kuuntelin ilolla monta tuntia mummun tarinointia Villen lapsuudesta. Ihania ihmisiä ja kohtaamisia, toivottavasti tapaan tämän mummun vielä joskus uudestaan :)
Keskiviikkona jo sitten lähtikin juna kohti kotia... Onneksi siinä oli vielä muutamia tunteja aikaa kierrellä kaupunkia, syödä lounasta ja nauttia säästä. Oulussa on hieno kauppahalli ja muutamana päivänä ratkaisimmekin lounasongelman hallin avulla. Kokosimme sieltä mukaamme mitä mieli teki; juustoja, rieskaa, kalaa...kaikkea mikä oli heti syötävää. Sitten vain istahdimme torikahvilaan, otimme siitä kahvit, kaivoimme eväät esiin ja nautimme auringosta. Se oli hauskaa :)
Kaikenkaikkiaan tämä reissu oli aivan mahtava. Oli ihana päästä yhdessä miehen kanssa reissuun, pöhköillä kaikennäköistä ja tavata hänenkin sukulaisiaan. Kun juna saapui eilen illalla Helsinkiin, oli ilma sateinen ja harmaa. Eipä siinä auttanut kuin laittaa huppu päähän ja selvittää tie kotiin. Aika suoraan menin eteisestä sänkyyn, unta ei tarvinnut kauaa odotella. Mikä mahtaa olla seuraava yhteinen matkamme...kenties häämatka? ^^
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti