Minulla on unelma. Montakin, jos tarkkoja ollaan. Mutta yksi niistä on Pariisi. Tahdon päästä sinne, kokea, nähdä, tuntea Pariisin. Niin kauan kuin vain muistan, on Pariisi ollut itselleni tavoite, haave, pala minua.
Olin eilen elokuvissa katsomassa Woody Allenin uusimman filmin, Midnight in Paris. Kaupunki oli kuvattu siinä niin kauniisti, ja oli se elokuva muutenkin ihana :) Voisin mennä katsomaan sen uudestaan! Kuitenkin, se sai minut taas ajattelemaan. Kuinka pitäisi enemmän kulkea kohti unelmaansa, vaikkapa aloittamalla säästämään rahaa ja ottamaan selville asioita. Miettiä yksityiskohtia, opetella kieltä. Joskus vielä menen sinne, pidemmäksi tai lyhyemmäksi ajanjaksoksi. Tahtoisin toki nähdä Ranskasta muutakin kuin Pariisin; olisi hienoa kiertää vaikkapa Ranskan maaseutuja :)
Mutta niin kauan kun en pääse lähtemään Pariisiin, tuon Pariisin luokseni. Reilu vuosi sitten ostin ihanan taulun, jossa niinikään komeilee Eiffel-torni. Ja eilen kävin ostamassa seinäkellon, jota olen pitkään kaupan hyllyllä katsellut. Ehkä vähän elokuvan jälkifiiliksissä, mutta myös siksi, että se oli vihdoin alennuksessa.
Vaihdoin myös sisustusta vähän syksyisempään; kotini valtasi mustavalkoisuus ja ripaus violettia. Esille pääsivät jälleen mustakuvioiset syysverhot, ikkunalyhdyt, mustat sohvatyynyt sekä musta matto. Tuikkuja laitoin lasimaljaan, jonka pohjalla on hiekkaa ja sitten siinä päällä tuikkuja ja kiviä. Myös ruokapöydälle tuli hiekka-kynttilä yhdistelmä. Minikasvihuoneeseen laitoin pohjalle helminauhan ja kolme tuikkukippoa, jotka sointuvat verhoihin. Pienellä vaivalla iso muutos :) Sitten joulun alla seuraavan kerran varmaan sävyt vaihtuvat; vähän punaisempaan ja talvisempaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti