Mestarikokki 70-luvulta

Kiertelin alkuviikolla kirpputoreilla ja löysin aarteita. Mukaan lähti kaksi ihanaa retrokulhoa sekä nämä reseptikortit. Mestarikokin reseptikortit ovat suoraan 70-luvulta, alkuperäislaatikossaan. Nämä olivat tuolloin kotirouvien villitys; kortteja keräiltiin hartaasti ja niitä odotettiin postinkantajalta aina yhtä innolla. Tallessa oli jopa laatikkoon kuuluva vihkonen mausteiden käytöstä ja aineiden tilavuuksista!

Ohjeita selaillessa löytyi jos jonkinnäköistä herkkua, mutta ehdottomasti eksoottisimmalta kuulosti uunigreippi! :)

Onnellinen leipuri

Keskikesän juhla antoi taas oivan syyn leipoa :) Juhannusaaton vietimme miehen isän ja äitipuolen luona grillaillen, ja lupasin huolehtia makeasta puolesta. Tahdoin kokeilla jotain uutta ja mietin, että mikä olisi kesäistä. Mielessäni oli kuva ihanasta mansikkatortusta ja hetken etsinnän jälkeen minulle selvisi, että se ei olekaan mikä tahansa torttu. Se on ranskalainen mansikkatorttu - tarte aux fraises. Muropohja, täytteenä herkullinen vaniljakiisseli ja päälle kesän makua, mansikoita. Tortun seuraksi halusin väkertää jotain pikkuleipiä ja niinpä päädyin kokeilemaan jo pitkään mieltä kutkuttanutta biscotti-ohjetta. Biscotit ovat italialaisia, kahvin kanssa nautittavia keksejä. Ne saivat kovasti kehuja, ja ensimmäinen kysymys olikin, että mistä olen ne ostanut :)

Ohjeita tuli tietenkin taas vähän sovellettua, etenkin biscottien osalta. Löysin leivontalehdistäni appelsiinibiscottien ohjeen, vaan halusinpa niistä sitruunaisia. Ohjeessa oli hasselpähkinöitä, mutta vaihdoin ne cashewpähkinöihin ja uskoisin, että myös mantelirouhe käy. Loppusilauksen biscotit saivat kun dippasin ne vielä osittain sulaan suklaaseen.

Torttua leipoessani totesin, että tarvikerepertuaarini on vielä hieman puutteellinen. Mielestäni on ärsyttävää jos pohjaa esipaistaessa se nousee liikaa tai reunat eivät pysykkään vuoan sivuilla. Tämän tortun kohdalla ratkaisin ongelman toisella vuoalla - tai luulin ratkaisseeni. Laitoin pohjan päälle folioa ja toisen, hieman pienemmän vuoan. Otin sen pois n. puolessa välissä paistoaikaa, jotta pohja varmasti kypsyy. Vuoka oli kuitenkin ilmeisesti painanut pohjaa liikaa ja se oli jäänyt vuokaan kiinni ja ehkä aavistuksen raa'aksi. Näin ollen tortun leikkaaminen oli hieman haastavaa, vaikka maku olikin hyvä. Mutta jotta tällaisilta ongelmilta vältyttäisiin, aion ostaa paistokuulat :)

Kaiken kaikkiaan tämä leipominen kuitenkin teki minut taas niin onnelliseksi! Siinä on sitä jotakin - makujen harmoniaa, esteettisyyttä ja luovuutta. Lopputuloksena jotain jolla voi ilahduttaa rakkaimpiaan. Kai se on jokin intohimo, joka saa minut nauttimaan leipomisesta niin suunnattomasti.

Pähkinäiset suklaa-sitruunabiscotit

150 g pähkinöitä
100 g tummaa suklaata
150 g voita
3 dl sokeri
2 sitruunan kuori
3 rkl sitruunanmehua
2 munaa
6 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 rkl vaniljasokeria

Lisäksi 300 g tummaa suklaata

Pese sitruunat ja raasta kuori. Rouhi pähkinät ja suklaa. Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi. Sekoita keskenään jauhot, leivinjauhe ja vaniljasokeri. Lisää voi-sokeri vaahtoon raaste, sitruunamehu, jauhoseos sekä munat. Lisää lopuksi suklaa ja pähkinä. Sekoita taikina tasaiseksi.

Jaa taikina puoliksi kahteen eri kulhoon. Yhdestä puolikkaasta tulee kolme uunipellin lyhyemmän sivun mittaista tankoa. Taikina on tahmeaa, joten lusikkaa kannattaa hieman kostuttaa. Näin pötköt saa helpommin muotoiltua. Paista 200 asteessa 15 minuuttia. Anna jäähtyä kymmenisen minuuttia ja leikkaa vinottain paloiksi. Asettele palat pellille leikkuupinta ylöspäin ja paista vielä 8-10 minuuttia, jotta lopputulos on varmasti rapea. Kun keksit ovat jäähtyneet, kasta keksistä n. 1/3 sulatettuun suklaaseen. Asettele leivinpaperille siksi aikaa että suklaa kovettuu. Säilytä kuivassa ja viileässä.

Tarte aux fraises

Pohja

125 g leivontamargariinia

1,5 dl sokeria

1 muna

2,5 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

Vaahdota pehmeä rasva ja sokeri. Vatkaa joukkoon muna. Sekoita leivinjauhe jauhoihin ja lisää ne vaahtoon. Sekoita tasaiseksi ja painele voideltuun piirakkavuokaan. Paista 175 asteessa n. 15 minuuttia.

Crème pâtissière

1 vaniljatanko
4dl täysmaitoa
4 munankeltuaista
80g (n 1dl) hienoasokeria
30g (n. ½dl) maissitärkkelystä
25g voita

Halkaise vaniljatanko pitkittäin ja raaputa sisältä siemenet tylpällä veitsenkärjellä. Lämmitä kattilassa maito, vaniljatanko ja vaniljansiemenet kiehumispisteeseen, mutta älä anna sen kiehahtaa. Ota kattila liedeltä, peitä kannella ja anna maustua 15 minuutin ajan. Vatkaa kulhossa keltuaiset ja sokeri, kunnes seos vaalenee ja sekoita joukkoon maissitärkkelys. Poista kattilasta vaniljatanko ja kuumenna maito uudelleen kiehumispisteeseen. Vatkaa 1/3 maidosta munaseokseen ja kaada seos takaisin kattilaan. Kuumenna varovasti ja koko ajan huolellisesti vispilällä sekoittaen, kunnes seos juuri ja juuri kiehahtaa. Anna hetki jäähtyä ja sekoita joukkoon voi. Kaada valmis kiisseli kypsän pohjan päälle. Jäähdytä ja lisää päälle reilusti tuoreita mansikoita.

Keväthepuli

Viime viikolla iski jokin äkillinen tarve siivota koko asunto lattiasta kattoon. Aloitin keittiöstä uunin ja jääkaappien kiillotuksella. Siitä jatkoin vaatehuoneen puolelle, mutta se projekti on nyt vähän jäänyt vaiheeseen... Sain sinne raivattua lattia pinta-alaa ja imuroitua, mutta hyllyt ovat vielä aivan retuperällä. Siinä siivotessani löysin talvella ostamani kehykset ja seuraavana päivänä unohtuikin pölyrätin heiluttelu marssiessani kehittämään kehykseen sopivia valokuvia. Kun sehän oli saatava seinälle välittömästi! :)

TunninKuvan epäsosiaalinen myyjä antoi tietenkin vääränkokoisia kuvia ja yksi kuva oli kaukaa katsottuna liian pimeä, niin kehysprojekti ei ollutkaan niin helppo. Jouduin irrottelemaan albumistani sopivia kuvia ja tänään vihdoin sain tämän seinälle. Jo kehystä ostaessani tiesin, että laittaisin siihen söpöilykuvia meistä, mutta tässä ajattelin, että joskus siihen voisi laittaa myös meidän kummankin lapsuuskuvia :) Yritin valita tuohon mahdollisimman erilaisia tilanteita, jottei taulu olisi tylsä.

Tämän kaiken ohella piti hieman muutella myös kasvien järjestystä. Kun täällä asuu nykyään sellainen pieni kaveri, joka tykkää leikkiä puutarhuria, niin on mahdotonta pitää kasveja lattialla. Aina lattiatasolla asunut fiikus pääsi nyt asteen korkeammalle, ja oikeastaan tuo paikka on sille juuri sopiva. Vitriini antaa kasville mukavasti tukea ja valoakin on ihan riittämiin. Fiikuksen eteen laitoin ensin pienen tulilatvan, mutta se teki melko pian kuperkeikan, niin vaihdoin tilalle tekoruukkuruusun, joka ei hätkähdä Taiston hortonomileikeistä :)

Yksi sisustuksemme lempikohdistani on nuo makuuhuoneen taulut. Ne ovat olleet tällä mallilla jo pitkään, mutta en vain ole saanut aikaiseksi otettua niistä kuvaa. Iso Pariisi-taulu on tuttu jo edellisen kämppäni ajoilta, mutta nämä pikkuiset ovat uusia. Askartelin tuossa joulunalla lahjoja, niin skräppäyspapereiden joukosta löysin kaksi ihanaa, vintage tyyppistä kuvaa. Tiesin välittömästi, että ne sopivat makuuhuoneen ovensuuhun pieniin, mustiin kehyksiin. Kun oikea osuu kohdalle, niin tuohon kokonaisuuteen tulee vielä kolmas samaa henkeä väreilevä pikkuinen kuva.

Vaatehuoneen siivousta aloitellessani löysin myös viime kesänä ostamiani paperilyhtyjä. Isommat laitoin talteen, mutta nämä pienet sulostuttavat nyt parvekettamme. Ne olivat juuri sopivan mittaiset amppelista amppeliin ja katkaisija jäi kätevästi roikkumaan oven pieleen. Ainut miinus niissä on, että led-valot ovat sellaiset kylmän väriset. Täytyy josain kohtaa tutkia, että saisikohan lamput vaihdettua...

Tähän loppuun vielä kuva sadepäivien halipallosta, joka mielelummin nukkuu kuin kastelee tassujaan märällä nurmikolla... ^^

Evästysmahdollisuus

Kävimme tänään kesän ensimmäisellä piknikillä. Viime kesänä tänne muutettuamme emme jotenkin ehtineet täällä käydä piknikillä ja näinollen tämä oli myös ensimmäinen piknik tällä asuinalueella. Alusta asti olen kyllä kiinnittänyt huomiota lähellä olevan puiston evästysmahdollisuuksiin ja nyt viimein pääsin niitä hyödyntämään. Puistossa on kätevästi muutama penkkiryhmä pienen pöydän kera, niin siihen on hyvä laittaa eväät esille. Taistokin osallistui piknikille ja taisipa emännältä muutama kuiva leivänreuna maahan tipahtaa ;)

Evääksi tein katkarapu- ja graavilohileipiä, sillä näillä helteillä ei oikein mikään lämmin ruoka maistu. Leivät olivat mukavan kevyitä ja sen seuraksi maistui miehen valmistama jäätee. Jälkkäriksi haettiin vielä jätskit. Oli oikein mukava ja kesäinen iltapäivä ^^

Villeroy & Boch

Kaksi päivää sitten täytin 25 vuotta ja mies oli järjestänyt yllärireissun Tallinnaan. Lähdimme aamupäivällä ja tulimme viimeisellä laivalla takaisin. Söimme lempipaikassani, keskiaikaisessa Olde Hansa -ravintolassa ja kiertelimme kaupunkia. Onneksi kohdalle sattui aurinkoinen päivä; sade kasteli meidät vasta satamaan palatessamme. 

Synttäripäivän ohjelmaan kuului tietysti istuskelu aurinkoisella terassilla nautiskellen kesän ensimmäisistä mansikoista Fresitan kera. Reissuun mahtui myös shoppailua, ja löysinkin itselleni synttärilahjaksi ihanat, ihanat kengät ^^ Ja niinkuin kaikki vanhemmat, toimme mekin tuliaisia. Taisto sai reissulta uuden vinkuvan pehmolelun! 

Kun tultiin kotiin, löysin ovelta postisedän tuoman lappusen, jossa luki, että minulle on paketti. Lähettäjä oli äiti, vaikka sovimmekin, ettei mitään lahjuksia kun hän maksoi osan koirasta. Tai niinkuin äiti sanoisi, hän maksoi yhden tassun :) Mutta enpä minulla lahjoja vastaan mitään ole, joten seuraavana päivänä marssin innolla postiin lappuni kanssa ja sain pakettini. Mielenkiinto vain yltyi, kun paketin päällä oli monta "helposti särkyvää" -tarraa. Lahjan avattuani haukoin hetken aikaa henkeäni; sain upean Villeroy & Bochin aterinsetin kuudelle! Siis aivan järjettömän hieno lahja! Kannatti näemmä täyttää 25 :) Arkikäyttöön nämä tuskin pääsee, mutta nyt voi pitää hienot illalliskutsut ^^

Taistonautti

Tällä viikolla Taistosta tuli iso poika, kun se sai ensimmäisen kaulapannan ja käytiin ottamassa rokotukset. Rokotusten myötä on vihdoin päästy opettelemaan vähän ulkona käymistä. Ensimmäisellä ulkoilukerralla päästiin viereisen puiston puoliväliin ja tänään käytiin jo rannalla ihmettelemässä. Tosin suurimman osan matkasta pikkuinen istui sylissä, kun jännitti niin paljon. Tämä ei ole mikään rohkein yksilö, niin tottuupahan vähitellen uusiin ääniin ja hajuihin, vaikka sitten sylistä käsin. 

Kävimme ottamassa jätskipallot kun oli niin kaunis päivä, niin Taistokki (Taiston lempinimi, kuten Taisdoggi, Taistonautti ja Doggenstein) nukahti miehen syliin. Kerrassaan hellyyttävä näky ^^ Tänään annettiin myös ensimmäinen annos punkkikarkoittajaa, niin ei pääse ötökät käsiksi.

Voisin kai kirjoitella loputtomasti tuon pikku sydäntenmurskaaja riiviön tempauksista, mutta tähän loppuun on pakko kertoa myös yksi pupuneidin tempaus tältä viikolta. Muistatte varmaan kun kerroin istuttaneeni chilitaimen parvekkeelle? Yhtenä aamuna se oli niitetty matalaksi. Pupun mielestä se oli suurinta herkkua, kas kun ei hölmö emäntä ole tullut ajatelleeksi! Olin ihan varma, ettei raukan masu kestä moista, mutta tuolla se hyppii iloisena. Ja se chilin kasvatus...täytynee käydä ostamassa uusi taimi!

Lähes täydellistä

Viikonloppuna tuli taas pitkästä aikaa laitettua kynnet nätiksi. Olisin halunnut pirtsakan oranssia, mutta olin unohtanut sen lakan loppuneen. Niinpä päädyin pinkkiin raitaan, ja vasenta nimetöntä koristin hieman timanteilla. Olen pohtinut, että tekisinkö hääkynnet itse vai menenkö jollekin ammattilaiselle. Toisaalta olisi kiva antaa jonkun laittaa kynnet nätiksi, mutta toisaalta olen kynsistäni hirveän tarkka. Vaikea pulma...

Perjantaina yksi tuttuni vieraili Platagenissa ja sain hänet suostuteltua tuomaan meille yhden chilitaimen. Olisin halunnut myös mansikkataimen, mutta siellä kuulemma oli vain amppelimansikoita. Nyt tuo parvekepuutarhani on lähes täydellinen, kun viimeisimmätkin yrtit on pinnalla. Täydellinen se on sitten, kun saan vielä sen mansikkataimen :)

Äitienpäivää vietimme mieheni äidillä ja äitienpäiväherkuksi leivoin vadelmacupcakeja sekä suklaakeksejä. Taistokin pääsi vierailemaan, ja taisi reissu väsyttää pikkumiehen kun nyt se tuolla vain uinuu pedissään. Tulevalla viikolla Taisto saa rokotukset, jonka jälkeen päästään vihdoin ulos temmeltämään. Jos tuota terrierin enegriaa jäisi aina vähän lenkkipoluille... :)