Kasvisruokapäivä

Eilen saimme pitkästä aikaa ruokavieraita. Kesähelteillä tänne ei oikein viitsi ketään kutsua ja nyt häähumun laskeuduttua ehtii taas keskittyä muuhunkin elämään.

Miehen isä ja äitipuoli kävivät luonamme kyläilemässä, ja kovasti mietimme mitä tarjoamme. Päädyimme kotiruokamaisempaan ratkaisuun, joka ei sisällä lihaa. Emme viitsi joka kerta tarjoilla kalaa, niin päädyimme tekemään ihan vain kasvisruokaa. Nyt kun punajuurikausi on parhaimmillaan, ja äiti niitä meille toi, niin halusimme niitä myös hyödyntää. Reseptin nappasimme Yhteishyvän ruokaliitteestä ja pihvejä valmistaessa totesimme, että nehän ovat ihan vegaanisia. Pihvien koossa pysyminen hieman arvelutti, mutta perunajauho sitoi ainekset yllättävän hyvin. Myös taikinaa maistaessa alkoi epäilyttää, mutta paistaminen sai ihmeitä aikaan! Tarjoilimme pihvit muusin ja maailman helpoimman vuohenjuustokastikkeen kera, lisukkeena oli värikäs salaatti sekä karamellisoitua sipulia. Jälkkäriksi oli syksyistä omenapaistosta vaniljakastikkeella, nam nam :)

Punajuuri-kikhernepihvit

1 prk (285 g) kikherneitä

2 rkl öljyä

2 isoa keitettyä punajuurta

1 rkl perunajauhoja

3 rkl vehnäjauhoja

0,5 dl kasvislientä tai maustamatonta jogurttia

0,5 sitruunan mehu

1 valkosipulinkynsi

1 tl suolaa

0,5 tl mustapippuria

1 tl hunajaa

Paistamiseen öljyä (tai voita)

Pane kikherneet, öljy ja punajuuret tehosekoittimeen ja jauha hienoksi. Lisää muut aineet ja sekoita tasaiseksi. Anna taikinan levätä hetki. Paista taikinasta pihvejä pannulla, miedolla lämmöllä.

huom! Neljälle hengelle tuplasimme ohjeen.

Vuohenjuustokastike

200 g pehmeää vuohenjuustoa
omenamehua

Mehun avulla notkista vuohenjuusto kastikemaiseksi. Sopii punajuuriruokien kanssa tai vaikka dipiksi.

Luumuhillo

Äiti toi eilen koiran takaisn kotiin kahden viikon loman jälkeen ja samalla saimme hieman syksyn satoa; omenoita, luumuja, perunoita, punajuuria ja avomaankurkkuja. Luumut pilaantuvat nopeiten, joten niitä aloin heti työstämään. Itse en pidä luumuista noin tuoreeltaan enkä tiennyt pitäisinkö hillostakaan, mutta ajattelin, että hillon voin ainakin antaa lahjaksi :)

Olen yleensä keittänyt kaikki hillot vain soseeksi ja lisännyt hieman hillosokeria, mutta nyt mieleni teki kokeilla oikein kunnon hilloamista. Etsin kaapeista sopivia hillopurkkeja ja laitoin ne 200 asteiseen uuniin. Kannet ja tiivisteet keitiin kiehuvassa vedessä.

Kun siemenet oli perattu pois, jäi jäljelle hieman yli litra luumuja. Joukkoon tuli 0,25 dl vettä ja 250 g hillosokeria. Sitä kiehuteltiin reilu 10 minuuttia välillä aina hämmentäen ja pinnalle muodustuvaa vaahtoa kuorien.

Keitetyt kannet kuivattiin puhtaalla pyyhkeellä ennen käyttöä. Lopuksi luumuseos vielä soseutettiin tasaiseksi sauvasekottimella ja kaadettiin kuumiin lasipurkkeihin. Kannet tiiviisti kiinni ja parin päivän päästä hillo on syötävää :) Huomenna ajattelin säilöä kurkkuja!

Puoli vuotta

 

Pikku vauvamme täyttää tänään puoli vuotta! ^^ Tämän lyhyen yhteiselomme aikana on ehtinyt sattua ja tapahtua. On naurettu kippurassa koiran temmellyksille, oltu sydän syrjällään huolesta ja opeteltu paljon uusia asioita. Taisto osaa jo istua, mennä maahan, tulla luokse, odottaa, hypätä pienten esteiden yli, mennä esteiden ali ja katsoa silmiin kun mainitaan nimi. Toki poikkeustilanteita on kun mitään ei uskota, mutta eikös kaikilla lapsilla ole uhmaa.

Koiruus on kyllä melkein kaikkialla mukana ja se nauttii huomiosta. Koirapuistostakin on löytynyt luottokaveri, samanikäinen yorkshirenterrieri Max. Pojat viihtyvät yhdessä, vaikka mamman mielestä leikki on aina välillä vähän rajun näköistä... :)

Sairasteltukin on. Kesähelteillä mentiin eräänä aamuna nesteytykseen ja viikko sitten kaveri nappasi suuhunsa sydänlääkkeen. Oksennutuksen jälkeen lähdettiin päivystykseen ja Taisto jäi yöksi tehohoitoon tarkkailtavaksi. Onneksi kaikki päättyi onnellisesti ^^

Uusin juonenkäänne taitaa olla tuo siilihaalari. Aloitimme vaatteisiin opettelun kevyellä trikooasulla, ja pienen alkukankeuden jälkeen siihen ainakin suhtauduttiin ihan lempeästi. Talvella Taisto paleltuu ilman lisävaatetusta, joten asuhin täytyy vain tottua. Ja onhan tuo haalarissa hyppivä koiruus aika hellyyttävä näky, pieni supersankari ^^

Mestarikokki 70-luvulta

Kiertelin alkuviikolla kirpputoreilla ja löysin aarteita. Mukaan lähti kaksi ihanaa retrokulhoa sekä nämä reseptikortit. Mestarikokin reseptikortit ovat suoraan 70-luvulta, alkuperäislaatikossaan. Nämä olivat tuolloin kotirouvien villitys; kortteja keräiltiin hartaasti ja niitä odotettiin postinkantajalta aina yhtä innolla. Tallessa oli jopa laatikkoon kuuluva vihkonen mausteiden käytöstä ja aineiden tilavuuksista!

Ohjeita selaillessa löytyi jos jonkinnäköistä herkkua, mutta ehdottomasti eksoottisimmalta kuulosti uunigreippi! :)

Onnellinen leipuri

Keskikesän juhla antoi taas oivan syyn leipoa :) Juhannusaaton vietimme miehen isän ja äitipuolen luona grillaillen, ja lupasin huolehtia makeasta puolesta. Tahdoin kokeilla jotain uutta ja mietin, että mikä olisi kesäistä. Mielessäni oli kuva ihanasta mansikkatortusta ja hetken etsinnän jälkeen minulle selvisi, että se ei olekaan mikä tahansa torttu. Se on ranskalainen mansikkatorttu - tarte aux fraises. Muropohja, täytteenä herkullinen vaniljakiisseli ja päälle kesän makua, mansikoita. Tortun seuraksi halusin väkertää jotain pikkuleipiä ja niinpä päädyin kokeilemaan jo pitkään mieltä kutkuttanutta biscotti-ohjetta. Biscotit ovat italialaisia, kahvin kanssa nautittavia keksejä. Ne saivat kovasti kehuja, ja ensimmäinen kysymys olikin, että mistä olen ne ostanut :)

Ohjeita tuli tietenkin taas vähän sovellettua, etenkin biscottien osalta. Löysin leivontalehdistäni appelsiinibiscottien ohjeen, vaan halusinpa niistä sitruunaisia. Ohjeessa oli hasselpähkinöitä, mutta vaihdoin ne cashewpähkinöihin ja uskoisin, että myös mantelirouhe käy. Loppusilauksen biscotit saivat kun dippasin ne vielä osittain sulaan suklaaseen.

Torttua leipoessani totesin, että tarvikerepertuaarini on vielä hieman puutteellinen. Mielestäni on ärsyttävää jos pohjaa esipaistaessa se nousee liikaa tai reunat eivät pysykkään vuoan sivuilla. Tämän tortun kohdalla ratkaisin ongelman toisella vuoalla - tai luulin ratkaisseeni. Laitoin pohjan päälle folioa ja toisen, hieman pienemmän vuoan. Otin sen pois n. puolessa välissä paistoaikaa, jotta pohja varmasti kypsyy. Vuoka oli kuitenkin ilmeisesti painanut pohjaa liikaa ja se oli jäänyt vuokaan kiinni ja ehkä aavistuksen raa'aksi. Näin ollen tortun leikkaaminen oli hieman haastavaa, vaikka maku olikin hyvä. Mutta jotta tällaisilta ongelmilta vältyttäisiin, aion ostaa paistokuulat :)

Kaiken kaikkiaan tämä leipominen kuitenkin teki minut taas niin onnelliseksi! Siinä on sitä jotakin - makujen harmoniaa, esteettisyyttä ja luovuutta. Lopputuloksena jotain jolla voi ilahduttaa rakkaimpiaan. Kai se on jokin intohimo, joka saa minut nauttimaan leipomisesta niin suunnattomasti.

Pähkinäiset suklaa-sitruunabiscotit

150 g pähkinöitä
100 g tummaa suklaata
150 g voita
3 dl sokeri
2 sitruunan kuori
3 rkl sitruunanmehua
2 munaa
6 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 rkl vaniljasokeria

Lisäksi 300 g tummaa suklaata

Pese sitruunat ja raasta kuori. Rouhi pähkinät ja suklaa. Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi. Sekoita keskenään jauhot, leivinjauhe ja vaniljasokeri. Lisää voi-sokeri vaahtoon raaste, sitruunamehu, jauhoseos sekä munat. Lisää lopuksi suklaa ja pähkinä. Sekoita taikina tasaiseksi.

Jaa taikina puoliksi kahteen eri kulhoon. Yhdestä puolikkaasta tulee kolme uunipellin lyhyemmän sivun mittaista tankoa. Taikina on tahmeaa, joten lusikkaa kannattaa hieman kostuttaa. Näin pötköt saa helpommin muotoiltua. Paista 200 asteessa 15 minuuttia. Anna jäähtyä kymmenisen minuuttia ja leikkaa vinottain paloiksi. Asettele palat pellille leikkuupinta ylöspäin ja paista vielä 8-10 minuuttia, jotta lopputulos on varmasti rapea. Kun keksit ovat jäähtyneet, kasta keksistä n. 1/3 sulatettuun suklaaseen. Asettele leivinpaperille siksi aikaa että suklaa kovettuu. Säilytä kuivassa ja viileässä.

Tarte aux fraises

Pohja

125 g leivontamargariinia

1,5 dl sokeria

1 muna

2,5 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

Vaahdota pehmeä rasva ja sokeri. Vatkaa joukkoon muna. Sekoita leivinjauhe jauhoihin ja lisää ne vaahtoon. Sekoita tasaiseksi ja painele voideltuun piirakkavuokaan. Paista 175 asteessa n. 15 minuuttia.

Crème pâtissière

1 vaniljatanko
4dl täysmaitoa
4 munankeltuaista
80g (n 1dl) hienoasokeria
30g (n. ½dl) maissitärkkelystä
25g voita

Halkaise vaniljatanko pitkittäin ja raaputa sisältä siemenet tylpällä veitsenkärjellä. Lämmitä kattilassa maito, vaniljatanko ja vaniljansiemenet kiehumispisteeseen, mutta älä anna sen kiehahtaa. Ota kattila liedeltä, peitä kannella ja anna maustua 15 minuutin ajan. Vatkaa kulhossa keltuaiset ja sokeri, kunnes seos vaalenee ja sekoita joukkoon maissitärkkelys. Poista kattilasta vaniljatanko ja kuumenna maito uudelleen kiehumispisteeseen. Vatkaa 1/3 maidosta munaseokseen ja kaada seos takaisin kattilaan. Kuumenna varovasti ja koko ajan huolellisesti vispilällä sekoittaen, kunnes seos juuri ja juuri kiehahtaa. Anna hetki jäähtyä ja sekoita joukkoon voi. Kaada valmis kiisseli kypsän pohjan päälle. Jäähdytä ja lisää päälle reilusti tuoreita mansikoita.

Keväthepuli

Viime viikolla iski jokin äkillinen tarve siivota koko asunto lattiasta kattoon. Aloitin keittiöstä uunin ja jääkaappien kiillotuksella. Siitä jatkoin vaatehuoneen puolelle, mutta se projekti on nyt vähän jäänyt vaiheeseen... Sain sinne raivattua lattia pinta-alaa ja imuroitua, mutta hyllyt ovat vielä aivan retuperällä. Siinä siivotessani löysin talvella ostamani kehykset ja seuraavana päivänä unohtuikin pölyrätin heiluttelu marssiessani kehittämään kehykseen sopivia valokuvia. Kun sehän oli saatava seinälle välittömästi! :)

TunninKuvan epäsosiaalinen myyjä antoi tietenkin vääränkokoisia kuvia ja yksi kuva oli kaukaa katsottuna liian pimeä, niin kehysprojekti ei ollutkaan niin helppo. Jouduin irrottelemaan albumistani sopivia kuvia ja tänään vihdoin sain tämän seinälle. Jo kehystä ostaessani tiesin, että laittaisin siihen söpöilykuvia meistä, mutta tässä ajattelin, että joskus siihen voisi laittaa myös meidän kummankin lapsuuskuvia :) Yritin valita tuohon mahdollisimman erilaisia tilanteita, jottei taulu olisi tylsä.

Tämän kaiken ohella piti hieman muutella myös kasvien järjestystä. Kun täällä asuu nykyään sellainen pieni kaveri, joka tykkää leikkiä puutarhuria, niin on mahdotonta pitää kasveja lattialla. Aina lattiatasolla asunut fiikus pääsi nyt asteen korkeammalle, ja oikeastaan tuo paikka on sille juuri sopiva. Vitriini antaa kasville mukavasti tukea ja valoakin on ihan riittämiin. Fiikuksen eteen laitoin ensin pienen tulilatvan, mutta se teki melko pian kuperkeikan, niin vaihdoin tilalle tekoruukkuruusun, joka ei hätkähdä Taiston hortonomileikeistä :)

Yksi sisustuksemme lempikohdistani on nuo makuuhuoneen taulut. Ne ovat olleet tällä mallilla jo pitkään, mutta en vain ole saanut aikaiseksi otettua niistä kuvaa. Iso Pariisi-taulu on tuttu jo edellisen kämppäni ajoilta, mutta nämä pikkuiset ovat uusia. Askartelin tuossa joulunalla lahjoja, niin skräppäyspapereiden joukosta löysin kaksi ihanaa, vintage tyyppistä kuvaa. Tiesin välittömästi, että ne sopivat makuuhuoneen ovensuuhun pieniin, mustiin kehyksiin. Kun oikea osuu kohdalle, niin tuohon kokonaisuuteen tulee vielä kolmas samaa henkeä väreilevä pikkuinen kuva.

Vaatehuoneen siivousta aloitellessani löysin myös viime kesänä ostamiani paperilyhtyjä. Isommat laitoin talteen, mutta nämä pienet sulostuttavat nyt parvekettamme. Ne olivat juuri sopivan mittaiset amppelista amppeliin ja katkaisija jäi kätevästi roikkumaan oven pieleen. Ainut miinus niissä on, että led-valot ovat sellaiset kylmän väriset. Täytyy josain kohtaa tutkia, että saisikohan lamput vaihdettua...

Tähän loppuun vielä kuva sadepäivien halipallosta, joka mielelummin nukkuu kuin kastelee tassujaan märällä nurmikolla... ^^

Evästysmahdollisuus

Kävimme tänään kesän ensimmäisellä piknikillä. Viime kesänä tänne muutettuamme emme jotenkin ehtineet täällä käydä piknikillä ja näinollen tämä oli myös ensimmäinen piknik tällä asuinalueella. Alusta asti olen kyllä kiinnittänyt huomiota lähellä olevan puiston evästysmahdollisuuksiin ja nyt viimein pääsin niitä hyödyntämään. Puistossa on kätevästi muutama penkkiryhmä pienen pöydän kera, niin siihen on hyvä laittaa eväät esille. Taistokin osallistui piknikille ja taisipa emännältä muutama kuiva leivänreuna maahan tipahtaa ;)

Evääksi tein katkarapu- ja graavilohileipiä, sillä näillä helteillä ei oikein mikään lämmin ruoka maistu. Leivät olivat mukavan kevyitä ja sen seuraksi maistui miehen valmistama jäätee. Jälkkäriksi haettiin vielä jätskit. Oli oikein mukava ja kesäinen iltapäivä ^^