Käärityt kaalit

Teimme äidin kanssa sunnuntaipäivälliseksi kaalikääryleitä. En ollut ennen niitä tehnyt, joten oli kiva oppia. Voisi joskus näitä vaikka kaverille tehdä :) Minulla on jo pikkutytöstä asti ollut sellainen tapa, että avaan kääryleen ja syön vain täytteen. En pidä kaalin mausta, vaikka tuoksu onkin mahtava kun ne uunissa muhivat. Tästä syystä meillä ei myöskään laiteta täytteeseen kaalia, niinkuin jossain ohjeissa sanotaan. Joku saattaa nyt hämmästellä, että miksi niitä sitten edes vaivautuisi tekemään, mutta miksipä ei? Muut kuitenkin pitävät niistä, ja ruoanlaitto on kivaa, varsinkin silloin kun saa kokkailla muille. Joten kaikki vain kääryleitä rullaamaan! :)

Kaalikääryleet (n. 25-30 kpl)

1 iso kaali (n 2kg)
vettä ja suolaa


Täyte:

1 dl puuroriisiä
3 dl vettä
kasvisliemikuutio
500-800 g  jauhelihaa
1 dl korppujauhoja
2 dl kermaa
1 sipuli
1 rkl voita
1 tl suolaa
3 tl soijaa
mustapippuria
meiramia
valkopippuria


Päälle:
siirappia
voinokareitakaalin keitinlientä


Laita vesi kiehumaan kattilaan, johon kaali mahtuu. Kaalin ei tarvitse mahtua kokonaan vedenpinnan alle, vaan sitä voi välillä käännellä. Koverra kaalista kova kanta pois. Lisää kiehuvaan veteen ripaus suolaa ja kaali. Keitä kaali suht kypsäksi, mutta ei liian mössöksi. Keitä riisi, laita keitinveteen kasvisliemikuutio. Laita kulhon pohjalle kerma ja korppujauho. Hienonna ja kuullota sipuli voissa. Lisää korppujauho-kermaseokseen jauheliha, sipulit, riisi sekä mausteet. Sekoita tasaiseksi. Ota kaali kattilasta ja huuhdo kylmän veden alla. Irroita kaalinlehdet varoen, ettei ne mene rikki. Leikkaa lehtien alareunasta kova keskusta pois. Laita täytettä lehden keskelle n. 2 rkl ja rullaa kiinni. Voitele uunivuoka ja laita kääryleet vuokaan saumapuoli alaspäin. Laita vuoan pohjalle hieman kaalin keitinlientä ja kääryleiden päälle siirappia sekä voinokareita. Paista ensin 225 asteessa n. 10 minuuttia ja hiljennä sitten uuni 175 asteeseen. Paista reilu tunti. Tarjoile puolukkasurvoksen kera. 

Sitkeä sydän

Kyllä! Ostin elämäni ensimmäisen fanituotteen. Fanituote on kyllä hassu sana, ihan kuin se artisti olisi tuotteistettu. Ehkä näin onkin, mutta itse en ostanut Juha Tapion korua kertoakseni maailmalle kuinka häntä ihailen. En myöskään pidä sanasta fani. Olen jo ennenkin katsellut tällaista, ja nyt vihdoin päädyin klikkailemaan tilaa -painiketta. Tuo on yksinkertainen, mutta kaunis. Koruilla pitää mielestäni aina olla merkitys tai niihin pitää liittyä jokin muisto. Tämä koru on itselleni muistutuksena siitä, että vaikka on vaikeaa, niin sydän on silti sitkeä eikä luovuta.

Tähän koruun tuli myös muisto - puin tämän ylleni kun kuulin, että eräs kaveri nukkui pois. Sitkeää sydäntä siis todella tarvitaan! <3

Vaarille

Kahlitset ilmasta äänet korvaani,
ja toistat ne
Aina yhtä taidokkaasti ja ylpeydellä

Vanhalla hiekkatiellä,
suurisilmäinen tyttö,
punaisissa rattaissaan on utelias kuulemaan
sen kaiken ja vielä enemmän

Satakieli ja muut siivekkäät,
joiden kanssa niin kauniisti vihelsit kilpaa,
saattelevat minut matkaan
sille samalle hiekkatielle

”Vaari, joskus vielä minäkin osaan!”

RotuaariPiknik

En ole ennen lähtenyt reissun päälle päästäkseni festareille. Tänä kesänä kuitenkin korjasin tuonkin virheen, ja suuntasi Oulun RotuaariPiknik -kaupunkifestareille. Neljän päivän festareista olin paikanpäällä kolmena päivänä. Tarjonta oli melkoisen hyvä, mutta kyllä se taisi tuo Juha Tapio olla, jonka vuoksi tätä aloin edes harkitsemaan :)

Festarit olivat kätevästi keskellä kaupunkia, aivan hotellin vieressä. Ne eivät myöskään vieneet koko päivää, vaan alkoivat seitsemän aikaa illalla ja loppuivat puoliltaöin. Näin ollen jäi aina päivä aikaa kierrellä ja puuhailla jotain muuta. Ensimmäisenä iltana kävin katselemassa Pariisin Kevään ja Apulannan, toisena iltana oli Juha Tapio ja kolmantena iltana Jukka Poika, Chisu sekä PMMP. Kaikki olivat hyviä live-esiintyjiä, erityisesti Pariisin Kevät yllätti. PMMP:llä ja Apulannalla oli vauhdikkaimmat esitykset ja Jukka Poikakin oli parempi kuin alkukesän Rentofestissä. Ja mukavasti pääsin eturiviin melkeinpä kaikkia katsomaan :)

Juha Tapion onnistuin vielä tapaamaan keikan jälkeen hotellin aulassa ja sain hänet kanssani samaan kuvaan :)

Lomareissu

Kesäreissu on nyt takanapäin ja taskussa monta ihanaa muistoa. Oulu tarjosi taas parastaan, vaikkakin välillä sateen kera. Tämä oli nyt ihan puhtaasti kaupunkiloma; shoppailua ja festareita. Piti kyllä käydä Hailuodossa ja Turkansaaren ulkomuseossa, mutta bussien aikataulut eivät sopineet yhteen festareiden kanssa. Ehkä sitten ensi kerralla on vuorossa Hailuoto :)

Oulu viihdytti hyvällä ruoalla, mukavalla tori- ja kauppahallielämällä, kauniilla maisemilla sekä hauskoilla ihmisillä ja kohtaamisilla. Torilla nautiskeltiin loimulohta ja paistettuja muikkuja ja kauppahallista löytyi ihania suklaakonvehteja, sekä säilöttyjä muikkuja kotiintuomisiksi. Loman parhaat ruoat mukavine ympäristöineen tarjoili kyllä ehdottomasti viikinkiravintola Harald :)

Ja kuten lomalla kuuluu, niin tuli muutama postikorttikin lähetettyä. Ajattelin, että vaikka ei nyt oltukaan missään ulkomaanmatkalla vaan rakkaassa kotisuomessa, niin miksipä ei siitä huolimatta voisi isovanhemmille ja kavereille lähettää lomatervehdystä :)

Mikäpä sopisi kaupunkilomaan sen paremmin kuin kunnon shoppailu! Löysin aivan ihania laukkuja ja kenkiä, ja puolustuksekseni voin sanoa, että kaikki oli alennuksessa ;) Tuollaisia valkoisia kenkiä olen etsinyt todella pitkään, ja vihdoin löytyi juuri sopivat.

Kauppahallista löytyi jatkoa "visakoivusarjalleni". Viime vuonna ostin kahvimitan, jossa varsi on visakoivua ja kaikenlisäksi suomalaista käsityötä, ja nyt sitten mukaan lähti teesihti. Äidille toin sellaisen kahvimitan :)

Ja Muurlan lautasia, joita olen himoinnut. Sattuivat olemaan myöskin alennuksessa, niin puoli tusinaa niitä nappasin mukaani.

Lopuksi voin vain todeta, että kyllä kannantti matkustaa Ouluun! :)

Grilli kuumana

Tänään on heinäkuun ensimmäinen päivä ja kesäkin päätti vihdoin saapua paikalle. Mikäs sen parempi tapa viettää kesäpäivää, kuin grillata herkkuja :) Grillissä paistui inkivääri-seesamikanat ja bataattia. Nams! :) Jos illalla vielä vähän grillailisi vaahtokarkkeja...

Tilkkutäkki

Lähipiiriin syntyy syksyllä vauva. Ihanaa, ihanaa! :) Noh, minä vähän innostuin ja kokosin tällaisen "Anna-tädin äitiyspakkauksen" :) Paketista löytyi kaikkea tarpeellista kuten tutteja, tuttipulloja, vaatteita, myssyjä, tossuja, harsoja, pyyhe, saippuaa, leluja sekä unipussi. Kaikki on molemmille sopivissa väreissä, kun ei tiedetä vielä kumpi sieltä tulee. Tutit, tuttipullot ja lelut ovat Ainu-merkkisiä, ovat ainakin sitten turvallisia. Unipussissa vauva nukkuu paremmin ja kokee olonsa turvalliseksi, eikä vanhempien tarvitse käydä kokoaikaa tarkistamassa onko pikkuinen potkinut peiton pois päältään. Paketista löytyi kaksi unipussia; sisäkäyttöön tavallinen sekä ulkokäyttöön toppaunipussi. Herra Hipoksi nimeämäni lelu on helistin ja kirahvi on tarkoitettu unikaveriksi :) 

Halusin myös antaa jotain itsetehtyä. Aluksi suunnittelin, että virkkaan isoäidin neliöistä viltin. Hautasin kuitenkin idean ja ajattelin ommella tilkkutäkin. Kirkkaita värejä ja selkeitä muotoja sekä erilaista tunnusteltavaa, niin vauvalla on paljon tutkiskeltavaa, kun hän alkaa tätä maailmaa ihmettelemään :) Peitto on kooltaan noin 85 cm x 120 cm. Toinen puoli on puuvillakankaista tehty tilkkutäkki ja toinen puoli "kukkaketo", joka on pehmeää fleece-kangasta, ja sitä koristaa virkatut kukat ja kuviot. Välissä myös kerros fleece-kangasta, niin peitto on pehmeä ja lämmin. Sitä voi käyttää peittona tai leikkialustana kun vauveli alkaa viihtymään lattialla :)