Joulupukin peukalonjälki

Muistan nämä pikkuleivät lapsuuteni jouluista. Muistan kuinka oli hauskaa, että pähkinän röpelöinen pinta matki joulupukin sormenjälkiä ja kuinka keksi suli suuhun :) Äidin turvallisella ohjeella tein pari pellillistä peukalonjälkiä sillä erotuksella, että vaihdoin pähkinät mantelirouheeseen.

250 g margariinia
1 dl sokeria
1 dl fariinisokeria
2 munaa
2 tl vaniliinisokeria
4,5 dl vehnäjauhoja
  ½ tl soodaa
½ tl suolaa
3,5 dl kaurahiutaletta

Koristeluun:

taloussuklaata
saksanpähkinän sydämiä/pekaanipähkinöitä/mantelirouhetta

Vaahdota rasva ja sokerit. Lisää munat yksitellen. Sekoita kuivat aineet ja lisää joukkoon. Pyöritä taikinasta tanko ja leikkaa se yhtä suuriksi paloiksi (n. 20palaa). Litistä keksejä hieman leivinpaperin päällä ja paina keskelle peukalolla syvä kuoppa. Paista 225 asteessa n. 10-12 min. Sulata suklaa ja lusikoi se jäähtyneen pikkuleivän monttuun. Paina koristeeksi vielä pähkinä.

Korttitaikoja

Viime viikonlopun aihiona oli joulukorttipaja. Äiti tilasi minulle tämän vuoden Taika-lehden joulunumeron ja kuten ajattelinkin, oli lehdessä on useita korttimalleja. Valitsin tietenkin haastavimman mallin ja ensimmäisen kortin väkertämiseen meni reilu tunti. Kun ideasta sai kiinni, niin homma alkoi sujua, ja ykskaks kortit olivatkin valmiina! :)

Kirjatoimitus

Kuulkaas toverit, vein juuri yhden kirjoistani postiin. Se toimitetaan itse rouva Jenni Haukiolle! Aivan mieletöntä!!!

Kirjoja löytyy vielä, että jos tahdot sellaisen itsellesi tai vaikkapa täytteeksi pukinkonttiin, niin laitahan rohkeasti sähköpostia :) Hinta on 20e + postikulut.

Joulukalenteri

Kiltit pojat saa oman joulukalenterin! ^^

Sormin syötävät pikkujoulut

Järjestimme eilen kaveriporukalle pikkujoulut. Ilta kului syöden ja glögiä siemaillen. Vaihdettiin kuulumisia ja naurettiin kovaan ääneen. Oli hauska ilta, kiitos osallistujille :)

Tuttuun tapaan panostimme syötäviin ja tälläkertaa kiintopiste oli helppoudessa. Ei niinkään valmistamisen suhteen vaan syömistä ajatellen. Kaiken piti olla näpsäkästi nautiskeltavaa sormiruokaa, ettei tarvitse leikkiä lautasilla ja aterimilla. 

Näin ollen pöydästä löytyi pieniä katkarapu-tortillarullia, pekoniin käärittyjä luumuja, wasabi-lohileipiä, hedelmävartaita sekä tomaatti-mozzarellatikkuja. Joulun makua löytyi glögistä sekä pipareista, joiden kaverina tarjoiltiin sinihomejuustoa. Kätevyyden lisäksi tikkuruoat ovat äärettömän söpöjä; katsokaa vaikka noita tomaattitikkuja! ^^ Jälkkäriksi oli vielä sherryllä maustettua suklaamoussea, mutta se ei ikinä ehtinyt kuviin asti... :)

Eikä ne murheet meihin yllä

Olin lauantaina Juha Tapion mahtipontisella Jäähalli-keikalla. Voin kertoa, että tuota iltaa oli odotettu! Ostin lipun jo joskus keväällä Facebookissa julkaistun ennakkomyynnin kautta :)

Kesken kaiken alkoi melkein itkettää, sillä Juha Tapion musiikki on kulkenut kanssani vuosia. Niihin lauluihin liittyy niin mahdottomasti muistoja. Tuo musiikki on kasvattanut minua ja ollut mukana niin iloissa kuin suruissakin. Olinpa sitten ylitseuotavan onnellinen tai kyynel silmäkulmassa, niin jostain biisistä löytyy aina lohtu ja empatia. Arvostan häntä muusikkona, niin laulajana kuin lauluntekijänäkin.

Keikalla oli myös vierailevia tähtiä ja ilta oli muutenkin melkoinen spektaakkeli. Oli pyrotekniikkaa ja muuta, mutta olen kyllä sitä mieltä, että Juhis pärjää ilman niitä kaikkia lisätehosteitakin. Vaikkei hän olekaan mikään maailmantähti vaan aivan tavallinen ihminen, on hämmästyttävää kuinka noin ison tilan voi pieni mies ottaa haltuunsa. Juha Tapio oli läsnä ja ne kauniit tarinat laulujen synnystä tuovat hänet lähemmäksi kuulijaa. Biisitarjonta oli myös mukavan monipuolinen; vanhat ja elämää nähneet laulutkin pääsivät esille.

Toivon, että hänen uransa jatkuu vielä pitkään, sillä muuten en pärjäisi :)

Kolmen sukupolven reseptit

Aloitin taas yhden projektin. Useampiakin olisi mielen päällä, kuten hääalbumin askartelu, mutta aloitin tällaisesta vähemmän stressaavasta projektista. Jo useamman vuoden olen keräillyt ja vaalinut äitini sekä äidinäidin reseptejä. Aina häiritsee, kun jokainen paperinpala on milloin missäkin ja saa pelätä, että ne häviää. Niinpä päätin tehdä kolmen sukupolven reseptikirjan. Kirjoitan siihen kaikki ohjeet mitä olen saanut ja lisään mukaan tietenkin myös omia reseptejäni. Reseptit on kirjoitettu kirjaan yksinkertaisesti ja lyhennellen, joten ihan aloittelijoille ei tästä ole apua. Mutta enemmän kai se onkin vain oma muistikirjani, vähän niin kuin reseptien päiväkirja. Ohjeiden alakulmissa lukee huomiota ja yläkulmassa paistoaste- sekä aika. Kaikki ylimääräinen ja turha, kuten "kaada taikina kakkuvuokaan", on jätetty pois. Sisältö on koruton, mutta sitäkin arvokkaampi.