Eikä ne murheet meihin yllä

Olin lauantaina Juha Tapion mahtipontisella Jäähalli-keikalla. Voin kertoa, että tuota iltaa oli odotettu! Ostin lipun jo joskus keväällä Facebookissa julkaistun ennakkomyynnin kautta :)

Kesken kaiken alkoi melkein itkettää, sillä Juha Tapion musiikki on kulkenut kanssani vuosia. Niihin lauluihin liittyy niin mahdottomasti muistoja. Tuo musiikki on kasvattanut minua ja ollut mukana niin iloissa kuin suruissakin. Olinpa sitten ylitseuotavan onnellinen tai kyynel silmäkulmassa, niin jostain biisistä löytyy aina lohtu ja empatia. Arvostan häntä muusikkona, niin laulajana kuin lauluntekijänäkin.

Keikalla oli myös vierailevia tähtiä ja ilta oli muutenkin melkoinen spektaakkeli. Oli pyrotekniikkaa ja muuta, mutta olen kyllä sitä mieltä, että Juhis pärjää ilman niitä kaikkia lisätehosteitakin. Vaikkei hän olekaan mikään maailmantähti vaan aivan tavallinen ihminen, on hämmästyttävää kuinka noin ison tilan voi pieni mies ottaa haltuunsa. Juha Tapio oli läsnä ja ne kauniit tarinat laulujen synnystä tuovat hänet lähemmäksi kuulijaa. Biisitarjonta oli myös mukavan monipuolinen; vanhat ja elämää nähneet laulutkin pääsivät esille.

Toivon, että hänen uransa jatkuu vielä pitkään, sillä muuten en pärjäisi :)

Kolmen sukupolven reseptit

Aloitin taas yhden projektin. Useampiakin olisi mielen päällä, kuten hääalbumin askartelu, mutta aloitin tällaisesta vähemmän stressaavasta projektista. Jo useamman vuoden olen keräillyt ja vaalinut äitini sekä äidinäidin reseptejä. Aina häiritsee, kun jokainen paperinpala on milloin missäkin ja saa pelätä, että ne häviää. Niinpä päätin tehdä kolmen sukupolven reseptikirjan. Kirjoitan siihen kaikki ohjeet mitä olen saanut ja lisään mukaan tietenkin myös omia reseptejäni. Reseptit on kirjoitettu kirjaan yksinkertaisesti ja lyhennellen, joten ihan aloittelijoille ei tästä ole apua. Mutta enemmän kai se onkin vain oma muistikirjani, vähän niin kuin reseptien päiväkirja. Ohjeiden alakulmissa lukee huomiota ja yläkulmassa paistoaste- sekä aika. Kaikki ylimääräinen ja turha, kuten "kaada taikina kakkuvuokaan", on jätetty pois. Sisältö on koruton, mutta sitäkin arvokkaampi.

Keittiö ylösalas

Muutama viikko sitten käänsin keittiömme päälaelleen. Olin todella kyllästynyt sen hetkiseen sisustukseen ja jotain radikaalia oli tehtävä. Niinpä vaihdoin ruokapöydän ja keittiön lisäkaappien paikkaa ilman sen tarkempaa suunnitelmaa. Kellon alla oli korkea tilanjakaja joka muutti kellarikomeroon. Tuntuu, että asuntoon tuli enemmän tilaa ja ainakin vähän jotain uutta. Ja yli vuosi sitten ostettu keittiön lamppukin pääsi vihdoin kattoon. Voi sitä valon määrää!

Samalla vaihdoin tekstiilejäkin jo hieman jouluisempaan, ja sain vanhan emalipannunkin käyttöön. Siinä pysyy kätevästi esillä kaikki leivontaan tarvittavat välineet, vispilät, nuolijat ja muut. Näin varsinainen kauhatelinekään ei näytä niin täyteenahdatulta :) Ja pisteenä ii:n päälle suloinen huoneentaulu pienellä vaivalla; servetti valokuvakehykseen - tadaa!

Muuttohaaveita

 
Tykkään lukea sisutuslehtiä ja katsoa teemaan sopivia ohjelmia, mutta aina mielessäni pyörii kysymys; miten sen unelmasisustuksen saa? Koti ei koskaan vastaa mielikuvia ja lehtien aukeamat on täysin mahdottomia toteuttaa.

Tässä häiden jälkeen kun on ollut taas aikaa haaveilla, niin olemme miettineet muuttoa. Rivitalonpätkä pienellä pihalla olisi mukava. Oma piha olisi noiden karvakavereiden kanssa kätevä ja kesällä voisi istutella kaikennäköistä tai vaikkapa grillailla.

Pitäisin hieman vanhemmanlaisesta asunnosta ja sisustuksesta. En nyt tarkoita mitään kukkakuosilla päällystettyä mummonmökkiä, mutta sellainen koti johon sopisi vanhemmatkin huonekalut eikä vain Ikean expeditejä. Mielummin vähän sellaista rosoista ja lämmintä, pehmeitä värejä ja kodikkuutta. Vanhoissa rakennuksissa vain on aina se yksi miinus - esteettömyys. Ovet ovat kapeampia, wc:t ahtaita...

Tämä nykyinen asumus ei meistä kummastakaan tunnu oikein kodilta ja juuri siksi nämä muuttoaikeet ovatkin mielessä. Nyt tosin on se etu, että uutta kotia voi etsiä ihan rauhassa eikä tarvitse muuttaa kiireellä. Vaihdoinkin juuri keittiön kalusteiden paikkaa, jos se edes vähän hillitsisi muuttohaaveitani.

Mutta mitä siltä kodilta sitten haluan? Niinpä. En oikein tiedä. Ainakin ison, toimivan ja kauniin keittiön. Siellä pitäisi olla paljon kaappitilaa, mutta myös avohyllyjä kaikille purnukoille. Ja jos mahdollista, niin pyöreä ruokapöytä. Wc/kylpyhuoneen tulisi olla tilava ja jotenkin elegantti. Amme olisi ihana, mutta niin epäkäytännöllinen. Makuuhuoneen pitäisi olla rauhallinen,  luokseenkutsuva ja pehmeä. Olohuoneessa takka olisi plussaa ja iso sohva palvelisi vieraita.

Sellaista vähän ajan patinoimaa, mutta käytännöllistä. Ei moderneja, täyskiiltäviä tasoja eikä myöskään metsästysmajan hirvenpäitä seinillä. Tasapainoista ja ehkä hieman retroa. Vanhoja huonekaluja ja tavaroita uusien rinnalle. Sitä minä haluan.

Omilta juurilta

Mikä olisikaan parempaa kuin vastaleivottu lämmin leipä ja lasillinen kylmää maitoa? Aivan, ei mikään. Siksipä ryhdyin eilen leipäprojektiin ja tutkiskelin samalla omia juuriani. Päätin nimittäin kokeilla kakon eli pyöreän hiivaleivän tekoa. Satakunnan maakuntaleivän juuret löytyvät maukkaasta ohra-vehnäleivästä. Ennenvanhaan kuohkea kakko korvasi arkisen ruisreikäleivän ensin pyhinä, mutta ohran ja vehnän saatavuuden lisääntyessä kakkoa voitiin nautiskella myös arkena.

Paikalliset erot eri jauhojen saatavuudessa ovat muovanneet kakon ohjetta. Reilusti ohraista kakkoa leivottiin maakunnan pohjoisosissa, kun taas eteläisillä alueilla pyöriteltiin vehnäkakkoa.

Kakon leivonnassa on omat niksinsä, ja ensi viikolla kun menen kotona käymään, niin aion kerätä äidiltä ja äidinäidiltä kaiken tiedon kakon leipomiseen. Vielä minusta tulee yhtä hyvä kakkomestari kuin kotipuolessa pellon toisella puolella asuva vanha rouvakin! :)

Tutkiskelin kauan eri ohjeita netissä ja selailin vahoja keittokirjoja. En tiennyt millainen on se "the one and only" kakon resepti, joten ei auttanut kuin rohkeasti vain kokeilla. Eri ohjeita tutkaillessani minulle selvisi, että nostatettua taikinaa pitää kohdella hellästi vanutellen, eikä vaivata raivokkaasti kuin pullataikinaa. On myös tärkeää, että kohonnut leipä laitetaan kuumalle uunipellille ja paistetaan riittävän kuumassa lämpötilassa. Myös ohran määrän kanssa kannattaa olla tarkkana. Liika ohra tekee leivästä helposti kitkerää.

Ensimmäiset kakkoni onnistuiva hyvin, niin ulkonäkönsä kuin makunsakin puolesta. Viikonloppuna ajattelin vielä pyöräyttää muutaman kakon lisää, niin voin viedä niitä kotiin tuliaisiksi. Siellä itsetehty kakko on suuressa arvossa! :)

Kakko

1 l maitoa

50 g hiivaa

2 tl suolaa

3 dl ohrajauhoja

9 dl hiivaleipäjauhoja

9-10 dl vehnäjauhoja

Lisää hiiva ja suola kädenlämpöiseen nesteeseen. Alusta nesteeseen ensin ohrajauhot ja hiivaleipäjauhot ja jatka sen jälkeen alustamista vehnäjauhoilla siten, että lopputuloksena on tasainen, pehmeä taikina. Laita taikinan pinnalle ohut kerros jauhoja ja kohota taikinaa leivinliinalla peitettynä lämpimässä paikassa noin tunti. Vanuta (älä vaivaa, vaan kääntele taikina aina reunoilta keskelle) kohonnutta taikinaa jauhotetulla leivinpöydällä ja jaa taikina neljään osaan. Leivo paloista pyöreitä leipiä eli kakkoja. Nostata leipiä leivinliinan alla tunnin verran ja tee kakkojen keskelle reikä, esimerkiksi jauhotetulla, pyöreällä piparimuotilla. Lopuksi pistele kakot haarukalla ja vedä ne kuumalle pellille. Paista 225 asteen lämmössä noin 15-20 minuuttia. Ylimääräiset kakot kannattaa pakastaa.

Kaasa

Meillä on nyt takka! Liikuteltava, helppokäyttöinen ja sympaattinen pieni tulipesä, nimittäin Iittalan Kaasa sisustustakka muutti tänään yllättäen meille :) Kaasa on suunnittelija Ilkka Suppasen yksinkertaisen kaunis sisustustakka, joka mahdollistaa elävän tulen jokaiseen kotiin. Se toimii etanolilla ja esteettisyyden lisäksi lämmittääkin mukavasti, joten ihan verhon viereen sitä ei kannata asetella. Kynttilät siirtyivät heti pöydältä syrjään ja takka sai aitiopaikan! :)

P.S. Vappu meni jo

Nyt kun häät ovat ohitse, on taas aikaa kaikelle näpertelylle. Kotona neljättä päivää vatsatautia potevana on hyvä ottaa pieni askartelutuokio. Mosaiikkiprojekti siintää jossain haaveissa, mutta nyt olen etsiskellyt hääalbumiin sopivia lehtileikkeitä. Niitä etsiessäni törmäsin niin hyviin juttuihin, että oli pakko väkertää muutama kortti. Kuvitella, että olin jo melkein unohtanut ihanaiset ATC-kortit kokonaan! Näitä on kiva tehdä, mutta korttien liikkuvuus on niin pientä, ettei tule paljoa kortteja tehtyä. Nyt kuitenkin kaipasin jotain sopivan aivotonta toimintaa, ja mikä sopisikaan tarkoitukseen paremmin kuin naistenlehtien repiminen :)

Lempparini on tuo missä laitetaan huulipunaa, käsketään käyttäytyä ja sitten lopussa todetaan P.S. Vappu meni jo :)