Rakkauspaisti

Lauantaipäivän iloksi päätimme tehdä hyvää ruokaa ja niinhän me teimmekin. Kaikki ei ehkä mennyt aivan putkeen, mutta saimme syödäksemme, ja eikös se ole pääasia :)

Päädyimme siis tekemään paahtopaistia, juuressipsejä ja punaviinikastiketta. Tämä oli ensimmäinen yhteinen paistimme, joten nimesimme sen rakkauspaistiksi ^^ Kauppa ei kuitenkaan suostunut tarjoamaan meille paahtopaistia, joten mukaan lähti naudan sisäpaisti. Paistoimme uunin kestävällä paistinpannulla pinnat kiinni, maustoimme suolalla ja mustapippurilla, asensimme paistomittarin lihan kylkeen ja heitimme paistimöhkäleen uuniin. Nam, tuoksu oli hyvä ja kaikki oli hallinnassa.

Keittiön yläkaapista kaivoimme esiin mandoliinin, vaikka itse olinkin sitä mieltä, että Kenwood olisi siivuttanut juurekset nopeammin ja vähemmällä vaivalla. Annoin kuitenkin periksi ja hän sai siivuttaa perunat, bataatin, lantun ja palsternakan omalla mandoliinillaan. Eripaksuiset ja muotoiset juuressiivut odottelivat uuniin pääsyä viileässä vedessä, etteivät täysin tummuisi.

Kohta jo paistomittari piippaili ja kertoi meille, että lihan sisälämpö olisi nyt 57 astetta. Otimme sen ulos uunista ja käärimme folioon vetäytymään.

Lihan vetäytyessä juuressiivut leviteltiin pellille, pyöriteltiin niihin öljyä ja mausteita. Uunipellin yhteen kulmaan laitettiin paahtumaan myös puoliksi leikattuja valkosipuleja.

Paistinpannulla oli lihan hyvät maut ja mausteita valmiina, niin teimme tietenkin kastikkeen suoraan pannulle. Tässä kohtaa meinasi tulla pientä sanaharkkaa, sillä kummallakin oli melko erilaiset näkemykset kyseisen kastikkeen valmistamisesta. Loppujen lopuksi kastikkeesta ei meinannut tulla mitään, mutta onneksi saimme sen kermalla pelastettua. Näin siitä tuli siis kermainen punaviinikastike.

Juureksia käänneltiin uunissa, ja samalla todettiin, että eihän niistäkään tule mitään. Ne eivät paahtuneet ollenkaan rapeiksi vaan kypsyivät pehmeäksi mössöksi. Valkosipulitkin melkein kärähtivät. Tässä vaiheessa kastikkeesta jäänyttä punaviiniä vähän maisteltiin ja keksittiin juureksille seuraava suunnitelma. Veteen oli jäänyt osa juureksista, joten teimme sen mitä olisi pitänyt alunperinkin tehdä; kuivasimme ne keittiöpyyhkellä ennen paistamista, jotta niillä olisi edes pieni mahdollisuus rapeutua. Lisäksi paistoimme ne nyt paistinpannulla, jotta saisimme mahdollisimman pian murkinaa nenän eteen.

Kaiken tämän jälkeen saimme kuin saimmekin annokset lautaselle ja vieläpä ihan hyvät sellaiset. Mielestäni parasta oli tuo liha ja paahdetut valkosipulit. Juuressipsit eivät tämänkään yrityksen jälkeen olleet kovin rapeita, mutta ihan maukkaita silti. 

Ja tähän loppuun vielä kuva keittiöstä kaiken tämän jälkeen... Kuin ihmeen kaupalla sekin tuli siitä siivottua ja loppuilta oli ihan mukava. Tulin kuitenkin siihen lopputulokseen, että seuraavan rakkauspaistin tekee meistä jompi kumpi, ei kumpikin :)