Viikonloppuna vietettiin isovanhempieni kultahääpäivää. Äidin äidillä ja isällä on takanaan 50 vuoden avioliitto, eivätkä nauru ja onni ole vieläkään liitosta laantuneet. Juhlassa riitti iloa, kun muisteltiin heidän nuoruuttaan ja ensitapaamistaan. Taustalla soi Olavi Virta ja aurinko paistoi, vaikka tuuli olikin vähän viileä :)
Serkkuni kanssa suunniteltiin juhlia pitkään ja päädyttiin jo alun alkaen ihan pieniin puutarhajuhliin. Tiesimme, että isovanhemmillemme on tärkeintä, että lapset ja lastenlapset ovat paikalla ja tästä syystä juhlat jouduttiinkin järjestämään kuukautta aiemmin kuin virallinen hääpäivä on. Juhlat pidettiin viimeiseen asti yllätyksenä; mummu ja papa oli kutsuttu vain grillaamaan. Ilmeet olivat kyllä melko hölmistyneitä kun he saapuivat pihallemme, jossa musiikki raikasi ja kuohuviinipullo poksahti. Yllätys oli mieluinen ja taisinpa yhden onnenkyyneleenkin nähdä mummun silmäkulmassa :)
Pihan koristelu oli minun käsialaani. Ulos kannettiin muutamia pöytiä, jotka koristeltiin kukkasin ja helminauhoin. Pihakoivuihin ripustetiin paperilyhtyjä, ja pari keinutuoliakin tuotiini pihamaalle. Juhlaparille tehtiin omat paikat ruokapöytään ja heidän pöydässään oli kehystettynä viidenkymmenenvuoden takainen hääkuva.
Ruokatarjoilu oli kesäisen raikas ja monipuolinen. Grillattiin kanaa ja makkaraa, joiden lisäksi pöydästä löytyi salaatteja, juustoja, hedelmiä sekä patonkia.
Kahvin kanssa tarjoiltiin mansikkakakkua, jota koristi kihlajaisiimme ostama sydänkoriste. Lisäksi leivoin kaneliässä-taikinasta 50-pipareita. Epäilin niiden onnistumista, joten aluksi piti paistaa vain yksi koekappale. Kyllä ne kuitenkin onnistuivat ja hauskuuttivat jokaista vierasta :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti