Retki eläinmuseoon

Eilen oli meidän 9kk päivä :) Joka kuukauden 28. päivänä meillä on ollut tapana tehdä jotakin kivaa, oli se sitten hienon illallisen järjestämistä tai mitä vaan. Tällä kertaa suuntasimme retkelle Helsingin Luonnontieteelliseen museoon. Itse en ollut ikinä aiemmin siellä käynyt, ja olimme jo kauan suunnitelleet menevämme sinne. Halusimme retkeen vähän sellaista ala-asteen luokkaretkimeinikiä, niin pakkasimme mukaan eväät ja mutustelimme niitä museon eväspaikalla ^^  Kuinka söpöä! Samalla pohdiskelimme, että kuinkakohan moni ikätoveri lähtisi sunnuntaina eväsretkelle eläinmuseoon... :D Meillä oli kuitenkin museossa hauskaa, kun tutkailimme kaikenlaisia otuksia ja otimme hassuja kuvia. 

Museoretken jälkeen käytiin vielä syömässä kiinalaisessa ravintolassa ja palasimme leffavuokraamon kautta kotiin. Ihana päivä ^^

Jotain kaunista on särkynyt

Olen ihan pikkutytöstä asti lorutellut kaikennäköistä, ja jo ala-asteella raapustin riimejä kaikkiin vihkoihini. Suurinpana kipinän iskijänä koen kyllä edelleen ne monen monet hetket papan kanssa, kun hän kertoi erästä Hyvää huomenta punahilkka -runoa ja kun minäkin opin sen, lausuimme sitä yhdessä; eri äänenpainoilla ja tunteella, tottakai. 

Vähitelleen riimit jäivät ja runoihin alkoi kätkeytyä tunteita ja tarinoita. Runoista tuli itselleni väylä purkaa sisintäni, kertoa sanoin kaikki mahdollinen. En kuitenkaan moniin vuosiin näyttänyt kenellekään kirjoituksiani, eipä moni tainnut edes tietää, että kirjoitan. Vasta pari vuotta sitten annoin runoni läheisteni tietouteen, kun tein seinäkalenterin, jossa oli ottamiani valokuvia ja runojani. 

Haave omasta kirjasta on ollut olemassa kauan, en vain ikinä uskonut kenenkään kiinnostuvan runoistani. Viime syksynä kun tällaista mahdollisuutta tarjottiin, pohdin asiaa pitkään. Vaati rohkeutta saattaa nämä tekstit ihmisten huulille. Mietin, miten läheiset suhtautuvat melko melankolisiin ja surullisiin runoihini, joissa toivon pilkahdusta saa odottaa lähes kirjan viime sivuille asti. Nyt ihmiset näkevät sen kaiken mitä olen mieleeni kätkenyt. 

Kirjassa on  100 sivua, mutta kuitenkin vain 50 runoa. Tahdoin, että runo on aina vain aukeaman oikenpuoleisella sivulla, jotta sisältö pysyy rauhallisena ja lukija voi rauhassa keskittyä aina yhteen runoon kerrallaan. Kannen kuvituksesta vastasi ystäväni, joka mielestäni onnistui kirjan tunnelman tavoittelussa hyvin. Kirjan nimi on ollut itselläni tiedossa jo muutaman vuoden; eräänä iltana luin silloisia runojani ja tuo lause vain hyppäsi silmilleni.

Jotain kaunista on särkynyt on eräänlainen kasvutarina, kertomus nuoruuden kipuilusta, kasvamisesta, toivon löytämisestä ja sen menettämisestä. Siinä on kysymyksiä luovuttamisen kynnykseltä, itsensä löytämistä, rakkauden paloa ja ikävää. Runoja epätoivon hetkiltä ja matkalta kohti parempaa huomista. Ei siis mikään ilon ja valon kirja, mutta totuudenmukainen tarina siitä, miten minä maailman näen ja koen. Ja nyt tahdon jakaa tämän kaikille, jotta muut voivat löytää itsensä runoista niin kuin minä olen löytänyt.

Ja kenellepä muulle olisin esikoisteokseni omistanut, kuin tulevalle aviomiehelleni. Hän oli tukenani tässä projektissa ja kannusti hakemaan apurahaa kirjan painokustannuksiin. Hän uskoi minuun ja sai itseni uskomaan itseeni.

Kirja on ostettavissa minulta hintaan 20€/kpl (+ muutaman euron postituskulut). Mikäli haluat kirjan itsellesi, voit laittaa minulle sähköpostia (laurila.anna@gmail.com) tai viestiä naamakirjan puolella :)

Kirjanjulkkarit

Siinä se nyt sitten on. Minun kirjani, esikoisrunoteokseni Jotain kaunista on särkynyt :) Eilen juhlittiin kirjanjulkkareiden merkeissä ja oli todella kiva nähdä kuinka moni kutsutuista saapui paikalle. Tämä kirja on itselleni kovin tärkeä, olen haaveillut tästä hetkestä vuosia ja viimein tämä kaikki toteutui.

Ja sai sitä jo vähän maistaa "kirjailin elämää", kun ihmisiä oli ihan jonoksi asti, ja kirjoittelin omistuskirjoituksia ja nimmareita. Jännää, että ihmiset olivat niin innoissaan :) Tottakai se vähän pelotti, että kuinka kirjani otetaan vastaan. En toki ole kirjasta vielä mitään varsinaista kritiikkiä tai arvostelua saanut, mutta nautitaan nyt tästä kun kaikki vain kehuvat :) Ja onhan tämä hieno suoritus, ei kaikki julkaise elämänsä aikana yhtäkään kirjaa.

Julhat pidettiin yhdessä tutussa toimistotilassa Helsingin keskustassa. Oli kätevää kun sain tilan ilmaiseksi, niin pystyin panostamaan tarjottaviin. En ole ennen emännöinyt yksin 30 hengen juhlia, mutta yllättävän hyvinhän se meni. Vähän kyllä stressailin ja nyt särkee pää kun stressi helpottaa, mutta oli se silti hienoa tehdä kaikki itse. En siis käyttänyt mitään pitopalvelua, vaan muutaman apukäden voimin kahvipöydän tarjottavat väkerreltiin kasaan. Ideana oli hieman tällainen cocktailtyyppinen tilaisuus, eli istumapaikkoja ei ollut ja näin ollen kaiken tarjottavan piti olla kätevästi kädestä syötävää. 

Tila kun oli toimiston kokoushuone, niin koristelussa sai käyttää hieman mielikuvitusta. Päädyin yksinkertaiseen linjaa ja hommasin pitkiä, valkoisia pöytäliinoja ja pöydille tein asetelmia ruusuista. Kukan valinta oli helppo, sillä kirjan kansikuvassa on punainen ruusu, niin jatkoin sillä teemalla. Osa ruusuista meni ihan vain maljakkoon, ja osa meni pieniin juomalaseihin tai kelluvien kynttilöiden kanssa lasimaljaan. 

Tarjolla oli lohitartarleipiä, kinkkuleipiä, tiramisua, rahka-marjamaljoja, browniepaloja sekä suklaakuorrutettuja taateleita :) Kaikki maistui vieraille, mutta ehdottomasti eniten kehuja sai nuo lohitartarleivät. Myös tiramisusta pidettiin, ja täytyy kyllä myöntää, että otin tässä kohtaa melkoisen riskin, sillä en ollut ikinä ennen tehnyt kyseistä herkkua. Lisäksi oli kahvia ja teetä, ja tietenkin kuovuviiniä :)

Kaikenkaikkiaan onnistunut tilaisuus :) Nyt on pää niin tyhjä, että jatkan myöhemmin ja kirjoittelen tänne itse kirjasta sitten joskus toiste.

Ranskalainen ilta

Tämä illallinen oli kyllä menestys! Oikeasti, tuo ankka on vain ihan käsittämättömän hyvää ja vielä helppoakin! Teimme siis alkuun nuo gratinoidut sinisimpukat ja pääruoaksi ankkaa. Sinisimpukatkin olivat suhteellisen helppoja, harmi vain kun ei saanut tuoreita, mutta käytimme pakastesimpukoita. Maistuva ja helppo alkuruoka :)

Annoimme siis simpukoiden sulaa ja poistimme niistä sen kuoren, jossa otus ei ole kiinni. Parmesaanista, korppujauhoista, persilijasta ja oliiviöljystä tehtiin mössö, jota lusikoitiin simpukoiden päälle. Sitten ne laitettiin 250 asteiseen uuniin 1-2 minuutiksi. Korppujauhojen tilalla olisi oikeasti kuulunut käyttää murskattua vaaleaa leipää, ja suosittelen sitä kyllä. Ensikerralla mekin käytämme.

Ja sitten se ankka! Confit tarkoittaa ranskaksi omassa rasvassa säilöttyä lihaa, ja sellaisia ankankoipia sai kätevästi ostaa säilyketölkissä. Koivet ovat näin ollen valmiiksi kypsiä, ja niihin otettiin uunissa vain rapea pinta. Purkissa olevan ankanrasvan voi säilyttää ja siinä voi myöhemmin paistaa vaikkapa pariisinperunoita :)

Ankankoipia siis paistetaan 175 asteisessa uunissa n. 30-40 minuuttia ja loppuvaiheessa kannattaa laittaa grillivastus päälle. Ankat laitetaan ritilälle ja ritilän alle uunipelti, sillä lihasta irtoaa melkoisesti rasvaa. Ennenkuin aloitat ankan paistamisen, kannattaa varmistaa, että keittiössäsi on hyvin tehokas liesituuletin tai mahdollisuus avata ikkuna. Asunnossa leijaili melkoinen rasvankäry kun uunin avasi ja kuuma ankanrasva pölläytti käryt keittiöön.

Peruna-valkosipulipyreen (muusin) teimme seuraavanlaisesti:

900 g perunoita
8-10 valkosipulinkynttä
100 g voita
n. 2 dl maitoa tai kermaa
suolaa

Kuori perunat ja valkosipulit ja keitä niin, että perunat ovat kypsiä. Kaada keitinvesi pois, lisää voi ja survo tasaiseksi. Lisää maitoa tai kermaa kunnes koostumus on sopiva. Mausta suolalla. 

Valkosipulit meidontuvat keittyessä, joten jos olet oikein suuri valkosipulin ystävä, voi sitä laittaa enemmänkin. Tuo määrä ei kovin vahvasti maistunut, mutta mukavan hennosti kyllä :) Sileämmän pyreen saat kun teet koneella tai puserrat siivilän läpi.

Tarte tatin

Lauantai-iltana päätimme taas vähän kokkailla. Tällä kertaa valitsimme ranskalaisen menun, vaikka alkuruoan kanssa mentiin kai vähän italiaankin. Tahdoimme taas vähän säätää ja tehdä hienoa ruokaa, niinpä kolmen ruokalajin kokonaisuuteen valikoitui gratinoidut sinisimpukat, pääruoaksi ankankoipi confit, paistetut sienet sekä peruna-valkosipulipyree ja jälkkäriksi tarte tatin itsetehdyn vaniljakastikkeen kera. Voin kertoa, että oli ihan mielettömän hyvää! :) Varsinkin se ankka...mmm...!!! 

Työjako oli taas hyvä; mies paneutui alku- ja pääruokaan ja minä otin vastuun leipomisesta. Söin ankkaa elämäni ensimmäisen kerran vasta viikko sitten ja rakastuin välittömästi. Simpukoita olin maistanut yhden joskus jossain ravintolassa miehen annoksesta. Silloin en niihin varsinaisesti ihastunut, mutta oli ne vähemmän limaisia kuin etanat... :) 

Tarte tatinia en puolestani ollut ikinä ennen maistanut saatika leiponut. Löysin netistä ihan hyvät ohjeet, ja erittäin maukastahan se oli. Mutta en osaa sanoa maistuiko se oikeanlaiselta, kun ei ole kokemusta :) Ja täytyy kyllä myöntää, että menin matalan aidan kautta ja käytin valmista voitaikinaa... 

Tarte tatin

Voitaikinaa

6-8 kiinteää omenaa
100 g voita
2 dl sokeria
3 rkl calvadosta
kanelitanko

Kuori ja paloittele omenat. Laita voi ja sokeri pannuun. Kun ne ovat sulaneet, lisää joukkoon omenat, calvados ja kanelitanko. Pidä pannu tarpeeksi kuumana, jotta omenat karamellisoituvat. (Itse pidin lämmön liian matalalla ja omenat ehtivät olla panulla hieman liian kauan ja kutistuivat melkoisesti ja menivät lötköiksi...)

Kun omenat ovat karamellisoituneet, ota kanelitanko pois ja sitten ne pitäisi peittää kaulitulla voitaikinalla. Mutta kun en omista uunin kestävää paistinpannua, asettelin omenat uunivuokaan ja laitoin taikinan päälle. Toimi vallan mainiosti. Paista 200 asteessa 30 minuuttia (omassa kiertoilmassani 175 astetta ja 15-20 minuuttia). 

Anna jäähtyä muutaman minuutin ja kumoa torttu tajoiluastialle. Tarjoile vaniljajäätelön tai -kastikkeen kanssa :)

Tekemäni kastikkeen ohjetta en viitsi tänne laittaa, sillä se oli huono ohje. Maku oli hyvä, koostumus ei.

On siis kevät!

No nyt kelpaa räpsytellä! :) Otin tänään ihanan ihanat ripsienpidennykset. Olen suunnitellut tätä jo pitkään, ja nyt oli hyvä hetki, kun tämä kevät on täynnä kaikenlaista juhlaa. Viimeksi minulla oli tällaiset 2009 keväällä, kun valmistuin ammattikoulusta. Silloin en huollattanut niitä kertaakaan, mutta tällä kertaa ajattelin pitää nämä ainakin kesäkuuhun asti hyvän näköisinä, ehkä jopa koko kesän :)

Kynnetkin sain pitkästä aikaa laitettua kivan näköisiksi. Tässä on pitkään menty ihan vain yksivärisillä lakkauksilla, mutta nyt ajattelin panostaa. Viikon päästä on kirjanjulkkarit, ja nämä sopivat mekkoon, jonka ostin tilaisuutta varten :)

Myös kasvihuoneessa tapahtuu kummia. Viime sunnuntaina kylvin auringonkukkia, kehäkukkia, basilikaa ja oreganoa. Ja katsokaas, sieltä ne innokkaasti pilkistävät mullan syvyyksistä! :)

Yllätyksellinen syntymäpäivä

Miehellä oli eilen syntymäpäivä, ja ikää mittariin tuli 25 vuotta :) Mietiskelin kauan etukäteen, että mitä antaisin lahjaksi, ja lopulta keksinkin. Halusin sen kuitenkin olevan jotain erityistä, sillä eihän 25 täytetä kuin kerran. Siispä järjestin pienimuotoiset yllätysjuhlat hotelli Grand Marinan ravintolassa kavereiden kesken. Kaikki piti saada pysymään yllätyksenä, mikä ei ollut ollenkaan helppoa. Olin itse niin järjettömän innoissani, että olisin kokoajan halunnut kertoa miehelle mitä kaikkea olen suunnitellut! :) Yllätykset eivät suinkaan loppuneet kavereiden kanssa ruokailuun; jälkiruoaksi olin järjestänyt kakun, jossa paloi 25 kynttilää ja yön vietimme kyseisessä hotelissa. Huoneessa odotti tällainen yllätys...

Kynttilöitä ja pullo shampanjaa :) Shamppanjan tosin avasimme vasta aamulla ja olin jo etukäteen varannut aamupalan huoneeseen. Oli ihana syödä sängyssä ja alotella aamu hitaasti shampanjalasit kädessä.. En tiedä, olisiko enää täydellisempää voinut olla... :) Myös itse synttärisankari tuntui kovasti pitävän yllätyksistäni. Kiitos kaikille jotka osallistuitte juhliin, ja niille jotka toimitte minun pikku kätyreinä, niin saatiin yllätykset toimimaan! :) Oli ihanaa kun kerrankin sai järjestää jollekin jotain tällaista, tämä kaikkihan oli melkein kuin jostain romanttisesta elokuvasta! Ja tiesin, että mieskin pitäisi, onhan hänkin sellainen pikku romantikko.. :)