Äiti oli kirpputorilta löytänyt puisen kukkatelineen ja lupasin maalata sen. Äiti halusi sen krakleerattuna ja sävyiksi toivoi jotain vanhahtavaa. Sain tämän tehtäväksi jo joskus marraskuussa, ja ajattelin, että ehkä nyt vihdoin ja viimein voisi tuon tehdä valmiiksi. Sävyinä on maitokerma ja kivenharmaa, ihan paras väriyhdistelmä tämä ei kyllä ollut. On molemmat sen verran vaaleita, ettei krakleerauksen halkeamat oikein näy, muuta kuin läheltä katseltaessa. No, pääasia, että äiskä pitää lopputuloksesta :)
Löysin tämän ohjeen Yhteishyvän ruokaliitteestä, ja päätin kokeilla. Ohjeessa huomioni kiinnitti kostutusliemen määrä ja se, että kakku nostatetaan hiivalla. Kyseessä ei siis ole aivan perinteinen kuivakakku, vaan kostea ja pehmeän sitruksinen leivonnaisunelma! Suosittelen :)
Sekoita hiiva kädenlämpöiseen maitoon. Lisää joukkoon munat, sokeri, suola sekä raastettu sitruunan kuori. Lisää jauhot ja rasva ja sekoita tasaiseksi. Kaada taikina voideltuun reilun litran vetoiseen rengaskakkuvuokaan. Peitä kelmulla ja anna kohota noin tunnin ajan, kunnes taikina on lähes reunojen tasalla. Paista 175 asteessa 30 minuuttia. Anna kakun seistä hetki vuoassa ja kumoa se sitten leivinpaperin päälle. Sekoita kostutusaineet ja kaada puolet pestyn ja kuivatun kakkuvuoan pohjalle. Nosta lämmin kakku vuokaan, se imaisee nesteen heti. Pistele kakun pohjaan tikulla reikiä ja kaada loppu liemi päälle. Peitä kelmulla ja anna vetäytyä viileässä muutaman tunnin ajan. Kumoa savariini tarjouluvadille ja nauti :)
Huom! Itse laitoin kokonaisen sitruunan raastetun kuoren ja 1 dl sitruunanmehua. Niille, jotka pitävät sitruunan mausta :)
Tänään on ollut varsin saamaton päivä. Ei ole oikein mitään jaksanut, olen vain vetelehtinyt. Uskon kuitenkin, että tällaisetkin päivät ovat sallittuja, vaikka pitäisikin olla nenä kiinni kirjassa koko hereilläoloaika.. Tänään tuli siis myös katsottua suhteellisen paljon telkkaria. Eihän sieltä juuri mitään tullut, mutta YLE TV1:n ohjelma Puoli seitsemän vaikutti järkevältä katsottavalta. Sieltä bongasin tällaisen Amerikasta Suomeenkin levinneen Random Acts of Kindness -liikkeen. Yksinkertaisesti ajatuksena on tehdä nimettömänä arkisia, pieniä, hyviä tekoja tutuille ja etenkin tuntemattomille ihmisille. Tällaiset pienet teot tuovat sekä sille, johon hyvä työ kohdistuu kuin myös tekijälle hyvää mieltä. Ja miksi meillä pitäisi olla niin kiire, ettei voisi itseään ja muita ilahduttaa?
Ohjelmassa annettiin esimerkkinä, että voi vaikkapa auttaa mummoa kaupassa pakkaamaan ostoksiaan tai jättää pienen piristävän muistilapun vaatekaupan sovituskopin peiliin :) Itse tykkään piristellä läheisiäni, mutta täytyynee alkaa tehdä jotain pientä hyvää tuntemattomillekin! Kyllä se hyvä osuu Sinunkin kohdalle, kun vain laitat ensin hyvän kiertämään :)
